Toivon jokaiselle joulun rauhaa ja mahdollisuutta viettää aikaa läheisten kanssa
On aika rauhoittua jouluun. Joka vuosi tuntuu, että rauhoittuminen jää yhä enemmän viime hetkille. Kauneimmat joululaulut kävimme laulamassa neljäntenä adventtina.
Kaksivuotishammastarkastus saatiin hoidettua vielä aatonaattona, samoin passin uusiminen. Kiitos kaikille teille, jotka olette joulunakin töissä – päivystyksessä ja palvelutaloissa, poliisissa, seurakunnassa, loppukirin ostoksissa palvelevissa marketeissa ja monissa muissa ammateissa.
Suomalaisilla on rakkaita jouluperinteitä. Juhlimme joulua tavoilla, jotka ovat lapsuusjouluista perittyjä. Haudalla käynti, yhdessä syöminen, pukin odotus.
Meidän perheessämme on oma erikoinen jouluperinne jo 15 vuoden ajalta: ajamme jouluyönä 456 kilometriä lähelle itärajaa, mieheni lapsuuden maisemiin. Kuuden tunnin autoilu talviyönä ei ajatuksena tunnu kovin rentouttavalta, mutta ei se lopulta ole hassumpi. Se on rauhallista aikaa, mitä meillä on muuten vähän.
Lapset nukkuvat takapenkillä, jouluyön liikenne on olematonta, välillä tulee pari pukkia vastaan. Joskus laskemme, että pariinkymmeneen minuuttiin ei ole tullut auton autoa. Ennen kuski sai joululahjaksi äänikirjan cd-levynä, nykyisin ”matkalukeminen” soi tottuneesti sovelluksesta.
Joulupäivänä nukumme perillä pitkään ja heräämme uuteen jouluun. Välipäivinä on aikaa kuitata univelat, ulkoilla ja lukea.
Jo nuoruusvuosilta saakka jouluun on kuulunut lauluharrastus ja kierros laulamassa vanhainkodeissa ja sairaalan osastoilla. Korona katkaisi tämän perinteen, eikä tartuttamisen riskissä vielä tänäkään vuonna tuntunut sopivalta palata entiseen, kun uutisissa kerrottiin Suomessa jylläävän hengitystieinfektioiden kolmoisepidemia. Toivottavasti laulut voisivat kaikua jälleen ensi vuonna, sillä laulut tuovat joulun. Varpunen ja Sylvian joululaulu.
Lapsena joulu oli riemua, aikuisena ennen kaikkea kiitollisuutta. Moni asia on sittenkin hyvin, ja meillä on rauha maassa.
Takana on vuosi, joka toi synkät pilvet, sodan Eurooppaan. Sitkeä Ukrainan kansa, jolta Putin on vienyt lämmön ja sähkönkin, ei ole kaatunut, vaan ”elää ja kamppailee”, kuten presidentti Zelenskyi puhui Yhdysvaltain kongressille. Ukrainassa taistellaan hengen menetyksin myös niiden arvojen puolesta, joihin me uskomme – vapauden ja demokratian. Eurooppa ei saa unohtaa Ukrainaa. Tukea on lisättävä, myös aseapua. On tehtävä enemmän. Koskaan elinaikanani joulurauhan toivominen ei ole tuntunut yhtä konkreettiselta.
Kotimaassa ihmisiä huolettaa sähkön ja kaiken muun kallistuminen, monilla on tänä jouluna taloudellisesti vaikeaa. Huolenpitoa toisista ihmisistä tarvitaan nyt enemmän.
Toivon jokaiselle joulun rauhaa, mahdollisuutta viettää aikaa läheisten kanssa ja onnellista uutta vuotta.
Teksti on julkaistu Forssan Lehdessä 24.12.2022.