Suomi päättää itse – Nato-prosessi on kunniaksi demokratialle

Suomi hakee puolustusliitto Naton jäsenyyttä maksimoidakseen turvallisuuttaan, mutta kyse on muustakin. Suomi osoitti määrätietoisella etenemisellä, että se päättää itse. Presidentti Niinistön koventuneet sanat kielivät Suomen ulkopoliittisesta vapautumisesta, uudesta ajasta. ”Te aiheutitte tämän, katsokaa peiliin.” kirjoitetaan isoin kirjaimin historiaan. Viimeinkin myös henkisesti vapaa ja itsenäinen.

Miksi vasta nyt? Tilinteko lähihistoriastamme, suomettumisen vuosikymmenistä, on vielä edessämme. Kokoomus on johdonmukaisesti kannattanut Nato-jäsenyyttä silloinkin, kun se ei ole ollut valtavirta-ajattelua.

Suomen Nato-päätös oli kunniaksi demokratialle. Viime vuodet ennen Ukrainan sotaa ovat koetelleet läntisten demokratioiden yhtenäisyyttä. Keskustelun sävyyn ja ihmisten kohtaamisiin on tullut repivyyttä, kärjistyksiä ja vastakkainasettelua. Korkean koulutustason maana olemme Suomessa pystyneet vaalimaan luottamusta toisiimme ja vahvoihin instituutioihin paremmin kuin monet muut maat, mutta mekään emme ole olleet täysin suojassa polarisaatiolta, vaan kulkeneet kauemmas toisistamme.

Siksi on suuri arvo, että isossa historiallisessa käännekohdassa – tosipaikan tullen – Suomen valtionjohto, eduskunta ja koko poliittinen järjestelmämme viestii vakautta ja yksituumaisuutta. Suomi hakee Nato-jäsenyyttä, koska haluamme varmistaa rauhan ja elää turvassa tässä kauniissa, vapaassa maassa, joka on sodan kokeneilta sukupolvilta lahjaksi saatu.

Suurimman kiitoksen ansaitsee Suomen viisas kansa, joka näki heti Venäjän raa’an ja oikeuttamattoman hyökkäyksen alettua, mitä on tehtävä. Suomen kansa johdattaa nyt Suomen – ja naapurimme Ruotsinkin – osaksi läntistä turvallisuusratkaisua, puolustusliittoa, jonne olisimme kuuluneet jo kauan aikaa sitten.

Kiitos kuuluu myös myös niille puolustusvoimien ja puolustushallinnon ammattilaisille, sotilaille, virkamiehille ja diplomaateille, jotka ovat rakentaneet Nato-yhteensopivuuttamme, pitäneet kansainvälisiä yhteyksiä, valmistelleet asejärjestelmähankintoja ja harjoituksia silloinkin, kun se ei ole ollut korkeimman poliittisen johdon fokuksessa.

Suomen ja Ruotsin jäsenyyksille on vahva, etukäteen varmistettu tuki. Turkin Erdoganin lausunnoistakaan emme provosoidu, vaan luotamme diplomatiaan. Jäsenyytemme ei hyödytä ainoastaan meitä, vaan myös vahvistaa puolustusliittoa. Oma vahva puolustus on Suomelle suuri voimavara. Voimme olla kiitollisia kollektiivisesta kansallisesta viisaudesta pitää kansallisesta uskottavasta puolustuskyvystä, -kalustosta ja -osaamisesta huolta kaikkina vuosikymmeninä.

Lapsuudesta muistan, kuinka vaarillani oli jaloissa sirpalehaavoja, jälkiä sodasta. Lapsen mielessä sota oli käsittämätön, edelleen on. Kuuntelin kertomusta Laila-mammani evakkomatkasta polkupyörällä. Koti jäi taa kahdesti, elämä piti rakentaa uudelleen tyhjästä Hämeeseen. 

Me näemme omin silmin uutiskuvista – ei niin kaukaa, Ukrainasta -, mitä tarkoittaa olla yksin. Me tiedämme sen omasta historiastamme. Venäjä tappaa Ukrainassa siviilejä, karkottaa kodeistaan pakomatkalle lapsia ja juuri synnyttäneitä äitejä, iskee sairaaloihin ja avustusjärjestöjen reitille, tekee hirvittäviä tekoja rikkoen ihmisyyttä vastaan. Sodalla on kylmät kasvot. 

Vastuumme on tehdä kaikki vaadittavat päätökset, jotta varmistamme Suomen turvallisuuden, jotta lapsemme saavat kasvaa ilman pelkoa ja jotta emme koskaan enää ole yksin. Kansanedustajana oli kunnia äänestää Nato-jäsenyyden puolesta.

Kirjoitus on julkaistu Forssan lehdessä 15.5.2022.


« »