Tärkeimmät vaalit terveydenhuollollemme

Edessä on mahdollisesti tärkeimmät vaalit, jotka terveydenhuoltomme täällä Lounais-Hämeessä on kohdannut. Kun tähän asti olemme saaneet kehittää ja päättää sosiaali- ja terveyspalveluistamme paikallisesti itse, jatkossa valta on Kanta-Hämeen maakunnan kokoisella alueella, historian ensimmäisellä aluevaltuustolla.

Se on kivulias tilanne, vaikka katsoisi optimistin silmin. Uudella hyvinvointialueella Lounais-Häme on reuna-alue, pelkäämme jäävämme Hämeenlinnan jyrän alle. Forssan seudun terveydenhuolto toimii hyvin. Jotta näin olisi tulevaisuudessakin, lounaishämäläisten äänestysaktiivisuudella on erityinen merkitys.

Toisaalta on rehellisesti tunnustettava, että Forssan seudun sote olisi tienhaarassa ilman sote-uudistustakin. Väkiluku ei meinaa riittää, kun sote-menot kasvavat. Pitkän uran tehnyt, tuttu, turvallinen ja arvostettu lääkäri- ja hoitajakuntamme on eläkeiässä, eikä kaikkia virkoja saada täytettyä. Hoitajista ja lääkäreistä on pulaa koko Suomessa. Työnkuvat ovat muuttuneet, erikoistuminen on lisääntynyt ja nuoremmat lääkärit etsivät työyhteisöjä, joissa ei ole oman erikoisalansa kanssa yksin.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on edessä isoja muutoksia. Julkisella on ollut vaikeuksia päästä esimerkiksi etä- ja digivastaanottojen kehitykseen mukaan, vaikka se helpottaisi jonoja ja monien potilaiden arkea. Isot investoinnit vaativat leveämmät hartiat.

Vastustin sote-mallia sen keskittävän luonteen ja hallintokeskeisyyden takia eduskunnassa. Rakennettiin hallintoa, unohdettiin palvelut ja varsinkin ihmiset. Nyt kun päätös on tehty, on aika tehdä kaikki voitava, jotta uudistus onnistuu. Sitä eivät varmista lait, vaan toteutus. Oma Häme vaatii yhteistyökykyä.

Kyse on myös rahasta. Pelkään verotaakan kasvua ja valtion velkaantumisen kiihtymistä, mutta ennen kaikkea sitä, että heikon talousymmärryksen takia palvelumme kärsivät.

Palvelusetelit olisivat tehokas keino nopeuttaa palveluihin pääsyä ja antaa asiakkaille mahdollisuus päättää omasta hoidostaan ja hoivastaan.

Vanhusten arki tulisi turvata siten, että inhimillistä, oman näköistä elämää on mahdollista elää myös viimeisinä vuosina. Laitoshoidon kiristyneissä mitoituksissa oli kaunis ajatus, mutta se on johtanut siihen, että hoitajapulan takia laitoshoitoon ei pääse aina silloinkaan, kun kotona asuminen ei ole enää turvallista. OIen saanut tällaisia viestejä useita esimerkiksi muistisairauksista kärsivien läheisiltä. Se on eettisesti vaikea paikka myös kotihoidon työntekijöille, joilla on niin kova työtaakka, ettei kohtaamiselle jää aikaa.

Hyvinvointialueille kuuluvat myös palo- ja pelastustoimen tehtävät. Näiden palvelujen piiriin joutuu ihminen harvoin, mutta kun joutuu, todella toivoo, että apu on lähellä.

Lopuksi koronasta: ensisijainen tie torjua koronaa on rokottautuminen. Se antaa hyvän suojan vakavalta tautimuodolta ja ehkäisee teho-osastojen kuormitusta. Lasten harrastusten sulkemisesta en ole hallituksen kanssa samaa mieltä. Ymmärrän kriisin kuormittavan terveydenhuoltoa, mutta lapset ovat lapsia vain vähän aikaa. Heidän arkensa rajoittamisella on pitkät ja kalliit seuraukset.

Julkaistu Forssan lehdessä 9.1.2022.


« »