Lukeva kansa pitää huolta kirjastoistaan

Suomalaisia yhdistää rakkaus kirjastoihin. Olemme lukeva kansa: maailman huipulla niin lukutaidossa, sanomalehtien lukijamäärissä kuin kirjastolainoissakin.

Viime hallituskaudella uudistetun kirjastolain mukaan kirjastojen tehtäviin kuuluvat tiedon ja kulttuurin tasavertainen saavutettavuus, lukemisen kulttuurin ja monipuolisen lukutaidon vahvistaminen sekä aktiivinen kansalaisuus ja demokratian edistäminen.

Perinteisen lainaamisen rinnalla kirjastot ovat tänä päivänä avoimia sivistyksen olohuoneita ja monipuolisia oppimis- ja työskentely-ympäristöjä. Kirjastot ovat kuntien vastuulla, kuntien tehtäviä, joten kuntavaaleissa ratkaistaan myös kirjastojen resurssit ja tulevaisuus. Sivistykseen uskovat kunnat pitävät kirjastoistaan hyvää huolta.

Kirjastojen historiaan liittyy vahva sivistysaate ja Suomessa myös kansallinen herääminen. Vaikka perustehtävä on pysynyt, ne ovat aina kehittyneet ajassa. Ei ole sattumaa, että viimeisimmässä kirjastolain uudistuksessa kirjastojen uusiksi tehtäviksi tuli aktiivisen kansalaisuuden, demokratian ja sananvapauden edistäminen. Populismin ja suoranaisten valeuutisten leviämiseen tarvitaan vastalääkkeitä – tutkitun tiedon arvostusta ja kriittistä lukutaitoa.

Lukemisen kulttuuri periytyy vahvasti. Jos kotona käperrytään sängynpohjalle ja luetaan yhdessä iltasatu, kasvatetaan tulevaisuuden lukevia aikuisia. Suomalaislapset ovat edelleen maailman kärkeä lukutaidossa, mutta heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt. Joka kymmenes peruskoulun päättänyt nuori ei osaa riittävän monipuolisesti lukea.

Jo aivan pieni vauva hyötyy saduista ja loruista. Sitä korostetaan nyt myös neuvoloiden kautta jaettavalla lukulahjalla. Äitiyspakkauksessakin on ensikirja. Olen ajatellut omien lasteni kohdalla, että vaikka olisi kuinka kiire, lukeminen ei meiltä jää.

Lukutottumukset ovat juuri nyt suuressa murroksessa. Asiantuntijat ovat huolissaan erityisesti eläytyvän, uppoutuvan, keskittymistä vaativan pitkäjänteisen lukemisen puolesta nopean tiedonvälityksen ja digitalisaation ajassa.

Toisaalta uudet lukemisen muodot, kuten äänikirjojen todella nopea yleistyminen, ovat houkutelleet kirjallisuuden maailmaan uusia sukupolvia. E-kirjojen ja e-äänikirjojen suosio näkyy jo kirjastoissakin, yhä suurempi osuus hankittavasta uudesta aineistosta on on jo digimuotoista.

Luovan työn tekijät ansaitsevat työstään korvauksen, oli julkaisumuoto perinteinen kirja tai vaikkapa äänikirja. Korotimme viime hallituksessa kirjailijoiden kirjastolainoista saamat korvaukset pohjoismaiselle tasolle.

Tällä viikolla jätin eduskunnassa lakialoitteen, jossa ehdotetaan kirjastojen lainauskorvausten laajentamista e-kirjoihin ja e-äänikirjoihin. Tällä hetkellä ne ovat Suomessa kokonaan lainauskorvausjärjestelmän ulkopuolella. Korvausta e-lainoista maksetaan jo ainakin Hollannissa, Tanskassa ja Britanniassa.

Seuraava askel kirjastojen kehittämisessä voisi olla rakentaa perinteisten palvelevien kirjastojen rinnalle koko Suomen yhteinen kansallinen e-kirjasto. Ei ole järkevää eikä mahdollistakaan, että jokainen kirjasto joka Suomen kunnassa yrittäisi vastata digitalisaation haasteeseen yksin.

Perinteinen kirja ei häviä minnekään, ja itsekin luen mieluiten niin yhä. Jos e- ja äänikirjojen myötä voidaan tavoittaa uusia, nuorempia ja yhä kasvavia yleisöjä, siihen kysyntään kannattaa lukevan kansan vastata.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen hämäläinen kansanedustaja ja entinen opetus- ja kulttuuriministeri.

Julkaistu Itä-Hämeessä 19.3.2021


« »