Alueiden kosto kytee Suomessakin

Hyvä kollegani, viimeisen päälle reilu ja perehtyvä kansanedustaja ja kova lentopallomies Arto Satonen julkaisi pari viikkoa sitten pienen kirjan seutukaupunkien tulevaisuudesta. Ahmin sen innostuksella, sillä juuri Forssan kaltaisten väliinputoajien ongelmista on puhuttu valtakunnan politiikassa aivan liian vähän, vaikka maakuntien kakkos- ja kolmoskaupungeissa asuu yli 900 000 ihmistä.

Ilmiö on surullisen tuttu: valtion työpaikat ovat hävinneet, palveluja keskitetään, väki vähenee, nuoret muuttavat muualle opiskelemaan, asuntojen hinnat laskevat. Syntyy toivottomuuden tunnetta. Seuraako tästä vain kurjistumisen kierre, pysäyttääkö sitä mikään?

Ongelma ei ole kotikutoinen, vaan maailmanlaajuinen. Brexit, Trump ja polttoaineen hinnankorotuksia vastustamaan lähtenyt Ranskan keltaliiviliike ovat protesti-ilmiöitä, jotka ovat kaikki saaneet alkunsa toivottomuudesta kärsineiltä alueilta ja kokemuksesta, että asiat menevät epäsuotuisaan suuntaan, eikä niihin voi vaikuttaa.

Vastaava alueiden kosto on edessä Suomessakin – ehkä jo nurkan takana, kesäkuun vaaleissa -, jos seutukaupunkien ongelmiin ei herätä myös valtakunnan tasolla. Kosto iskee myös vanhanaikaista aluepolitiikkaa ajaville voimille, sillä heidän lääkkeensä eivät ole toimineet.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Satonen nostaa esiin teollisuuden työpaikat, monipaikkaisuuden, nopeat tietoliikenneyhteydet, liikenneinfran ja koulutuksen. Kaikilla alueilla tulee olla aidot mahdollisuudet itse vaikuttaa omaan elinvoimaansa ja seistä omilla jaloillaan.

Asumisen väljyys, luonto, oma rauha, oma tila ja turvallisuus. Juuri näitä asioitahan me olemme oppineet koronavuonna entisestään arvostamaan, ja täällä Forssan seudulla ne toteutuvat. Palveluissa ei pääsääntöisesti ole valittamista: lääkäriin pääsee nopeammin kuin suurimmassa osassa Suomea, harrastusmahdollisuuksia on lähes rajattomasti ja koulut ovat hyviä.

Forssan seutu on mainettaan parempi.

Koronakriisi muuttaa – uskon näin – pysyvästi työn tekemisen tapaa. Etätyön normalisoituminen tekee aidosti mahdolliseksi monipaikkaisen elämän. Töitä voi tehdä vapaa-ajan asunnolta, mikä on huikea mahdollisuus esimerkiksi mökkirikkaalle Tammelalle. Forssan seudulle muuttaminen ja täällä pysyminen on yhä enemmän mahdollista, vaikka työpaikka olisi kasvukeskuksessa.

Forssan seudun kuntapäättäjinä meidän on kehitettävä esimerkiksi koulutusta niin, että seudun lapsilla on samat mahdollisuudet kuin suurten kaupunkien lapsilla. Se koskee pieniä ja konkreettisia asioita, kuten vaikkapa sitä, mitä kieliä kouluissa voi opiskella tai mitä harrastuksia on tarjolla.

Yrittäjämyönteisyydessä ja työpaikkojen synnyssä voimme tehdä itse paljon. Seinäjoki on kolmatta kertaa peräkkäin Suomen yrittäjämyönteisin kunta. Kaavoitus, tonttien myynti ja vuokraus, yrittäjähenkisyys ja yritysten houkuttelu ovat siellä ihan omaa luokkaansa. Liedossa on tiettävästi Suomen nopeimmat ja sujuvimmat lupaprosessit.

Forssa ei ole menestynyt kehuttavasti näissä rankingeissa, mutta sen me voimme muuttaa – ihan itse.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on lounaishämäläinen kansanedustaja ja kuntapäättäjä (kok).

Julkaistu Forssan lehdessä 21.3.2021


« »