Äänestäminen on demokratian puolustamista
Presidentinvaalit ovat osoittaneet, että poliittinen keskustelu voi olla myös rakentavaa ja yhdistävää. Ehdokkaat ovat arvostaneet – jopa kehuneet – toisiaan. Kunnioittavasti eri mieltä oleminen on demokratian ytimessä.
Voisiko sama olla mahdollista myös sisäpolitiikan maailmassa, jossa on yhä enemmän polarisaatiota, repivyyttä ja mustavalkoisuutta? Haluaisin uskoa, vaikka epäilen, sillä esimerkiksi vaikeiden taloutta korjaavien päätösten taakse on vaikea saada yhtenäistä rintamaa samalla lailla kuin esimerkiksi puolustushankintojen tai NATO-jäsenyyden. Toki ihmiset aina yllättyvät, kun käy ilmi, miten hyviä ystäviä politiikassa lopulta ollaan puoluerajojen yli. Se on pienen maan etu.
Länsimainen demokratia ei ole itsestäänselvyys. Kansanvaltaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin perustuva yhteiskuntajärjestys on globaalissa mittakaavassa vähemmistössä sekä valtiomäärän että väkiluvun mukaan laskettuna. Economist Intelligence Unitin (EIU) vertailussa tänä vuonna äänestävistä maista demokratia on parhaalla tolalla Islannissa, Ruotsissa, Suomessa ja Tanskassa – siis Pohjoismaissa.
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen äänestysaktiivisuus nousi 74,9 prosenttiin kuuden vuoden takaisesta 69,9 prosentista. Toivon, että myös toisella kierroksella näemme tällaisia lukuja, vaikka moni äänestäjä joutuukin miettimään ehdokasvalintaansa toisella kierroksella uudelleen. Mitä korkeampia äänestysprosentti, sitä vahvempi demokratia. Älä jää kotiin!
Suomalaiset ovat hereillä ja valveutuneita. Äänestäjiä ”hemmotellaan” lukuisilla vaalitenteillä ja ehdokkaiden kohtaamisille. Ennen ensimmäistä kierrosta tenttejä oli yli 40, toisella kierroksellakin vielä kymmenen. Se testaa paitsi mielipiteitä, myös paineensietoa.
Vapaa media vapaassa maassa saa kysyä mitä tahansa. Moniääninen media on tarjonnut ilta toisensa jälkeen mahdollisuuksia sukeltaa rakentavaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Presidenttiä valitaan uuteen aikaan, NATO-Suomeen.
Kansainvälisen turvallisuusympäristön epävakaus on koonnut suomalaisia yhteen. Keinotekoisia eroja ei edes kannata etsiä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhdistäviä tekijöitä on lopulta enemmän kuin erottavia. Nato-jäsenyydellä, EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisella yhteistyöllä sekä Suomen ja Yhdysvaltain tiivistyvillä suhteilla on kansan vahva tuki.
Suomi on hieno maa myös siksi, että ehdokkaita pääsee tapaamaan. He kiertävät koko maassa, kaikissa maakunnissa, kaupungeissa ja maalla, toreilla, yhdistävillä lenkeillä ja huoltoasemilla. Missä muussa maailman maassa presidenttiehdokkaaseen voi törmätä kadulla? Kumpikin ehdokas on valituksi tultuaan luvannut kiertää maata ja kohdata suomalaisia. Presidentti Niinistö on tehnyt sen hienolla tavalla muun muassa menemällä nuorten kanssa pelaamaan lätkää.
Viikon päästä sunnuntaina valittava tasavallan presidentti ei ratkaise lakkoja, soten ongelmia eikä valtionvelkaa. Ne eivät kuulu presidentin tehtäviin, vaan maan hallituksen. Siksi sunnuntain ydinkysymys on, kuka on paras johtamaan ulkopolitiikkaa vaarallisina aikoina? Kumpi täyttää ylipäällikön saappaat paremmin epävarmuuden maailmassa? Suomen presidentin on asetettava Suomen turvallisuus aina edelle. Kuka neuvottelee Suomen edusta ja avaa Suomelle ovet?
Olipa vastauksesi kumpi tahansa, käytä äänesi. Se on demokratian puolustamista.
Teksti on julkaistu Forssan lehdessä 3.2.2024.