Ongelmia ei voi loputtomasti ratkaista velaksi

Miksi maan hallituksen kärkiministerit Sanna Marin, Maria Ohisalo ja Li Andersson ovat innokkaasti uudistamassa valtiontalouden kehysmenettelyä ja EU:n taloussääntöjä?

Yksinkertainen selitys: etsitään tapaa ottaa lisää velkaa.

Kansalaiset pitävät Suomen velkaantumisvauhtia liian kovana. Ensi vuonnakin Suomi velkaantuu seitsemällä miljardilla, vaikka talous kasvaa eikä korona enää ole selitys.

Hallituksella on suuria vaikeuksia sopia keinoista, joilla taloutta saateltaisiin kestävämmälle uralle. Jo tehdyistä päätöksistä peräännytään, kun huuto yltyy sosiaalisessa mediassa. Jokainen eteen tuleva ongelma ratkaistaan velkarahalla.

Juuri nyt keskustellaan niin kotimaassa kuin EU-tasolla siitä, pitäisikö velkaantuminen sallia ohi kehysten tai vakaus- ja kasvusopimuksen sääntöjen, jos syy on hyvä, esimerkiksi ilmastonmuutosta torjuvat investoinnit. Kotimaassa vihreät esittivät, että velkaa pitäisi voida ottaa vapaammin, jos sitä käytetään TKI-panostuksiin.

Sekä investointeja että TKI-rahoitusta tarvitaan, se on selvä. Velkakeskustelussa ”tarkoitus pyhittää keinot” -lähestymistapa on kuitenkin ongelmallinen, sillä lopulta rajan piirtäminen siihen, mikä on ”hyvää” velkaa ja mitkä tavanomaisia budjetin käyttömenoja on käytännössä mahdoton. Velka on velkaa, otettiin sitä mihin tarkoitukseen tahansa.

Muistamme, kun Rinteen hallitus lanseerasi kertaluonteiset tulevaisuusinvestoinnit. Monet näistä osoittautuivat lopulta aivan tavallisiksi määräaikaisiksi budjettimenoiksi, syömävelaksi.

Vaikka velka on nyt halpaa, eli korot matalalla, ikuisesti näin ei ole. Vanhemmat sukupolvet muistavat ja onneksi muistuttavatkin ajasta, jolloin korot olivat korkealla. Sekin päivä vielä koittaa.

Marin kaipaa vihreitä investointeja, ja niitä Suomi toden totta tarvitsee. Ajattelun ero on siinä, että ilmeisesti Marinin maailmassa näitä investointeja tehtäisiin valtiovetoisesti. Suomi ei kaipaa lisää valtiolähtöisyyttä, paisuvaa velkavuorta nuorten sukupolvien taakaksi tai julkisen sektorin roolin kasvattamista, vaan yksityisiä investointeja.

Nyt pitäisikin käyttää energia sen miettimiseen, miten Suomea vahvistetaan investointiympäristönä. Miten Suomi pääsee kasvun vauhtiin, miten syntyy uusia innovaatioita ja työpaikkoja?

Käsittelemme talousvaliokunnassa parhaillaan Suomen kantoja EU:n ilmastopakettiin (Fit for 55). Jotta ilmastotavoitteissa voidaan onnistua ja jotta suomalaiset yritykset pääsevät edelläkävijöinä maailmalle kasvaville markkinoille, nyt tulisi huolehtia ainakin näistä neljästä: investointiympäristön ennustettavuudesta, osaavan työvoiman saatavuudesta, nopeasta luvituksesta ja TKI-rahoituksesta.

Lisäksi tarvitsemme vahvaa ja aktiivista EU-vaikuttamista Suomelle tärkeissä asioissa, esimerkiksi kestävän metsien käytön ja ydinvoiman puolesta.

Huolestuttavaa on, että Suomen kannat moniin näistä kysymyksistä ovat löysiä tai puuttuvat kokonaan. Eduskunta keskusteli Suomen EU-vaikuttamisesta kriittisesti tällä viikolla. Jos Suomella ei ole kantaa, ei ole vaikutusvaltaakaan.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on lounaishämäläinen kansanedustaja, kuntapäättäjä ja eduskunnan talousvaliokunnan puheenjohtaja (kok).

Julkaistu Forssan lehdessä 31.10.2021


« »