Olisiko aika ratkoa ilmastokriisiä optimistin silmin?

Jos nykyinen elämäntapa jatkuu, lastemme lapsilla ei ole lupausta lumisista talvista Etelä-Suomessa. Neljän vuodenajan Suomi on jo yksistään riittävä syy suhtautua vakavasti kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raporttiin.

Suomalaisten enemmistö kannattaa tehokkaisiin toimiin ryhtymistä ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi, ilmenee EVA:n asennetutkimuksesta.

Globaalit vaikutukset ovat järisyttäviä ja edessämme jo pian, ellei päästöjä saada kiireesti laskuun.

Hyvä uutinen on, että Suomella on jo näyttöjä: päästöt ovat vähentyneet kolmanneksella 15 vuoden aikana ilman, että elämänlaatu on kärsinyt. Maailman ilmatieteen järjestön suomalainen pääsihteeri Petteri Taalas on kehottanut keskittymään ison mittaluokan asioihin ”kärkevän ja syyllistävän ilmastoviestinnän” sijaan. Päästöt voidaan ajaa alas, eikä se edellytä talouskasvusta luopumista.

Kaltaisemme korkean osaamisen teknologiamaa voi olla globaalin ilmastotaistelun voittajia: vientimme hyötyy ja syntyy uutta työtä.

Mullistavia asioita tapahtuu jo: SSAB kertoi elokuussa tuottaneensa maailman ensimmäisen erän fossiilivapaata terästä. Yksin Raahen tehtaan päästöt ovat noin seitsemän prosenttia Suomen hiilidioksidipäästöistä.

Yksi suunnannäyttäjistä on Euroopan ympäristöpääkaupunki Lahti, joka on kääntänyt kurssin vanhasta teollisuuskaupungista globaaleja ratkaisuja etsiväksi yliopistokaupungiksi. Lahti on hiilineutraali jo vuonna 2025 – kymmenen vuotta Suomen aikataulua edellä.

Lahtelaisen Kempowerin sähköautojen latausinfralle on kysyntää niin paljon, että yhtiö ilmoitti kesällä viisinkertaistavansa kapasiteettinsa jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä.

Poliittisesta järjestelmästä on tullut ilmastotaistelun heikoin lenkki. Riihi toisensa jälkeen hallituspuolueet vaativat tekoja – itseltään. Ilmastoteoille on kansan tuki, mutta päätöksiä ei meinaa syntyä. Hallituksella on suuret, oikeat tavoitteet, mutta kuten presidentti on muistuttanut: ”tavoitteet eivät vielä ole tekoja”.

Onneksi muu Suomi tekee jo: kaupungit, yritykset ja monet ihmiset ratkovat ilmastokriisiä. Konservatiivisimmillakin teollisuudenaloilla on jo kunnianhimoiset hiilitiekartat, ja sijoittajien raha virtaa vastuullisuuden perään.

Viime hallituskaudella alkunsa sai valtiovarainministereiden ilmastokoalitio, jossa Suomi Petteri Orpon johdolla oli liikkeellepaneva voima. Kansainvälinen kiinnostus kestävän kehityksen budjetointia kohtaan osoitti, että voimme olla kokoamme suurempia etsimään ratkaisuja.

EU on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Komission tuoreen ”Fit for 55” -ilmastopaketin vahvoja osia ovat päästökaupan laajentaminen ja hiilitullit, siis markkinalähtöiset mekanismit, joissa saastuttaja maksaa.

Edelläkävijyys ilmastoasioissa ei edellytä kurjistumista. Sen sijaan, että yritetään eroon vaikkapa autoilusta, pitäisi keskittyä autoilun päästöjen vähentämiseen ja edistää autokannan uudistumista, liikenteen sähköistymistä ja vety- ja biopolttoaineiden läpimurtoja.

Tiedeleikkausten sijaan tutkimus- ja innovaatiorahoitus tulisi nostaa neljään prosenttiin BKT:sta. Kotitalousvähennystä laajentamalla voidaan tukea kotien energiaremontteja ja öljylämmityksestä luopumista.

Kannusteet toimivat paremmin kuin moralisoiva katse. Politiikassa pitäisi keskittyä siihen, miten tehdään ympäristöystävälliset valinnat kannattaviksi ja arjessa helpommiksi tehdä.

Ratkaisuja on olemassa. Olisiko aika katsoa ilmastokriisiä optimistisin silmin?

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja.

Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 5.9.2021


« »