Vaikka apumme olisi pisara meressä, se ei ole syy kääntää selkää

Päätös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä Kabulin lentokentälle turvaamaan evakuointeja syntyi eduskunnassa nopeasti ja yksimielisyydellä. Eduskunta kokoontui alle vuorokauden varoajalla.

Moni kansanedustaja veti istunnossa puheenvuoronsa pois, jotta ei pitkittäisi joukkojen lähtöä enää hetkeäkään. Näin tein minäkin.

Miksi suojausoperaatiota ei voitu käynnistää kiireellisenä, jolloin matkaan olisi päästy nopeammin? Lainsäädännön mahdollisiin puutteisiin on palattava myöhemmin.

Afganistan romahti takaisin ääriliikkeen valtaan nopeammin kuin länsi uskoi. Tulevaisuudenkuva erityisesti afgaanitytöille, -naisille ja länttä auttaneille on lohduton, ja humanitaarinen kriisi on syvä. Se on kamppailua elämästä.

Suomalaiset pitää saada turvaan, samoin meitä suoraan auttaneet, mutta se ei riitä. Auttaako Suomi myös heitä, jotka ovat työskennelleet meille, mutta eivät ole suoraan lähetystön palkkalistoilla? Tähän joukkoon kuuluu monia suomalaisten toimijoiden turvallisuudesta huolehtineita paikallisia. Entä perheenjäsenet, joihin kostotoimet saattavat iskeä ensimmäisenä? Joidenkin tietojen mukaan Taleban kulkee jo ovelta ovelle.

Eihän Suomi sulje silmiään esim. niiltä naisilta, jotka ovat olleet mukana Suomen rahoittamissa kehitysyhteistyöprojekteissa? He voivat olla välittömässä vaarassa.

Auttaminen vallitsevissa oloissa on vaikeaa, eikä varmuutta mahdollisuuksista ole. Se ei ole syy olla yrittämättä.

Suomella pitää olla valmius kasvattaa pakolaiskiintiötä ja jatkaa työtä erityisesti tyttöjen ja naisten turvallisuuden, terveyden, koulutuksen ja tulevaisuuden puolesta. Vaikka pienenä maana apumme olisikin ”pisara meressä”, se ei ole syy sulkea silmiä. Suomikin on joskus tarvinnut apua ja saattaa tarvita tulevaisuudessakin.

Se että kaksikymmenvuotinen operaatio Afganistanissa päättyi epäonnistumiseen ei saa johtaa päätelmään, että ihmisoikeusloukkauksiin ei voida puuttua.

Kotimaassa työskentelemme poliisien määrärahaleikkausten estämiseksi. Valtiovarainministeriö esittää leikkausta, jonka myötä ”poliisi on tilanteessa, jossa määräraha ei enää riitä toiminnan nykytason ylläpitämiseen” ja poliisien määrää joudutaan vähentämään. Vaarassa ovat myös toimipisteet, ja olenpa kuullut jo senkin ääneen lausutun, että Forssan poliisiasema voidaan joutua sulkemaan. Se ei tule kysymykseen!

Poliisin läsnäolo katukuvassa lisää turvallisuudentunnetta. Suomi on turvallinen, ja sellaisena haluamme sen pysyvän. Uusiin turvallisuusuhkiin on voitava varautua, ja poliisin täytyy saada tarvitsemansa resurssit ilman, että niitä täytyy julkisesti anella.

Viime kaudella poliisien koulutusmääriä nostettiin ja poliisien määrä käännettiin kasvuun. Kokoomus on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan rahat paitsi poliisin perustoiminnan turvaamiseen, myös poliisien määrän nostamiseen 8000 poliisiin.

Velka kasvaa, ja miljoonia tuntuu riittävän melkein kaikkeen. Leikkausten kohteena ovat silti VM:n ensi vuoden budjetissa ne kaikkein tärkeimmät: tieteen rahat ja turvallisuus.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on lounaishämäläinen kansanedustaja ja kuntapäättäjä (kok).

Julkaistu Forssan lehdessä 22.8.2021


« »