Osaamme hoitaa terveyttä, mutta entä yksinäisyyttä?
Vanhoja valokuvia katsoessa tulee nykyisin hassu reaktio: saako olla noin lähekkäin? Ei turvavälejä, ei sosiaalista etäisyyttä. Ensi kuussa tulee vuosi täyteen aikaa, joka eristi meidät toisistamme. Sitä vuosipäivää ei tee mieli juhlia, etenkin kun rokoteaikataulusta ei vielä ole varmuutta.
Lasten elämässä vuosi on pieni ikuisuus. Olen vedonnut harrastusten jatkumisen puolesta. Jos lapset eivät liiku, sillä on vaikutuksia niin terveyteen, mieleen, oppimiseen kuin kaverisuhteisiin. Jos lapset eivät harrasta, mitä tulee tilalle? Lisää ruutuaikaa?
Lasten liikkumattomuus on ongelma, jonka ratkaiseminen on osoittautunut vaikeaksi normaalioloissakin. Sillä on kallis hintalappu. Urheiluseuroissa, kulttuuriyhdistyksissä, kerhoissa ja seurakunnissa pelätään, että jos harrastukset ovat pitkään tauolla, lapsia ”putoaa” matkan varrelle. Kaikki eivät ehkä enää palaa, kun pandemia hellittää. Forssalaisen salibandyvaikuttajan Jukka Rantasen käynnistämä Drop in -liike, jolla ehkäistään harrastamisen lopettamista murrosiässä, nouseekin arvoon arvaamattomaan!
90-luvun laman lapsista opimme, että kriiseillä on vaikutuksia pitkälle aikuisuuteen. Perhetyön ammattilaiset ja poliisi kertovat jo nyt huolistaan: kotihälytysten määrä on kasvanut, kaikille koti ei ole turvallinen ja hyvä paikka. Pienillä lapsilla on kehityksessä viivästymiä, kun elämänpiiri on kaventunut. Nuorisopsykiatriset palvelut ovat ruuhkautuneet. Jo ennen koronaa mielenterveyspalveluja tarvitsevia nuoria oli yli 100 000.
Toinen huoli on ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys. Jos elämää on vain vähän jäljellä, kenenkään ei pitäisi joutua elämään sitä yksin. Yksinäisyys on kenelle tahansa vaikea paikka, ihminen elää toisten ihmisten seurasta ja kosketuksesta. Hyvinvointivaltio on viritetty pitämään huolta terveydestä, mutta kuka hoitaisi yksinäisyyttä? Jos aikuisten harrastukset – yhteislaulut, kuorot, kerhot, opistot, jumpat ja toriparlamentit – ovat pitkittyneesti tauolla, se vie elämäniloa, joka taas kannattelee terveyttä. Sellainen ihminen on, ja siksikin rokottamisella on kiire.
Toimittajat kysyvät, pitäisikö kuntavaaleja siirtää. Se on vaikea kysymys, sillä kumpaakin vaihtoehtoa voi perustella demokratialla. Vaalien siirtämiselle on ja pitää olla korkea kynnys. Jos ei olisi, valtaapitävät voisivat päättää itselleen suotuisan ajankohdan. Toisaalta yleinen ja yhtäläinen äänioikeus toteutuu vain, jos jokaisella äänioikeutetulla on pääsy äänestämään turvallisesti, ilman pelkoa.
Eduskunnan istuntokausi käynnistyi tällä viikolla, ja edessä on isoja asioita. EU-elpymispaketista tuli Suomelle huono diili, josta hallitus tekee eduskunnalle selkoa ensi viikolla. Kevään kehysriihessä vastattavaksi tulee, miten Suomen talous saadaan toipumaan. Hallitus siirsi riihen kuntavaalien yli, seuraavalle viikolle, jotta ikäviä päätöksiä ei tarvitsisi tehdä ennen vaaleja. Ongelmien ratkaiseminen yksin velalla ei enää ole vaihtoehto.
Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on lounaishämäläinen kansanedustaja ja kuntapäättäjä (kok).
Julkaistu Forssan lehdessä 7.2.2021