Annetaan lasten harrastaa
Aikuiset saavat käydä afterskissä, mutta lasten pallopelit kielletään. Tämä epäsuhta koronarajoituksissa herättää paljon tunteita.
Olen yrittänyt olla varovainen siinä, että en keskellä kriisiä arvostelisi koronalinjauksia. Tämän kysymyksen haluan kuitenkin kysyä: onko nyt aivan varmaa, että lasten harrastusten keskeyttäminen on pakollista?
Koronakriisistä tuli pitkä kriisi, lasten elämässä vuosi on pieni ikuisuus. 90-luvun laman lapsista opimme, että kriiseillä on vaikutuksia pitkälle aikuisuuteen. Mitkä tulevat olemaan koronavuoden vaikutukset lasten ja nuorten elämään, sitä voimme vielä vain arvailla. Päätöksiä, joilla on seuraukset, tehdään kuitenkin nyt.
Globaalin pandemian hoitoon ei ole käyttöohjeita, ei valmiita oikeita vastauksia. On vain punnittava sen hetken parhaan tiedon valossa. Se on navigointia sumussa. Nyt jo taitaa olla selvää, että Ruotsi valitsi väärin ja maksaa kriisistä kalliin inhimillisen hinnan. Suomi on onnistunut tartuntojen rajaamisessa hyvin, mutta kriisi ei ole ohi. Seuraavana pirullisena käänteenä ovat viruksen arvaamattomat variantit.
Sen me tiedämme, että jos lapset eivät liiku ja harrasta, sillä on vaikutuksia fyysiseen kuntoon, mielen hyvinvointiin, oppimiseen ja kaverisuhteisiin. Lasten liikkumattomuus on ongelma, jonka ratkaiseminen on osoittautunut vaikeaksi normaalioloissakin. Sillä on kallis hintalappu.
Liikkuva elämäntapa opitaan tai jää oppimatta jo lapsena. Liikkuvasta lapsesta kasvaa hyvinvoinnistaan huolta pitävä aikuinen ja valitettavasti usein myös toisin päin.
Urheiluseuroissa, kulttuurilaitoksissa, kerhoissa ja seurakunnissa pelätään, että jos harrastukset menevät tauolle, lapsia ”putoaa” matkan varrelle. Kaikki eivät ehkä enää palaa, kun pandemia hellittää.
Alueilla viranomaiset ovat kovilla, kun koronaohjeet ja paine tulevat ”ylhäältä”, ministeriöistä. Näitä suosituksiksi verhottuja käskyjä on vaikea uhmata. Miksi emme näe ministereitä nyt tiedotustilaisuuksissa perustelemassa näitä ratkaisuja?
Osalle lapsista harrastaminen on iltojen happi ja henkireikä etenkin, jos kotona asiat eivät ole hyvin. Tätä puolta ei usein tulla ajatelleeksi.
Kevään etäkoulusta selvittiin, ja sen jälkeen tehtiin hyvä linjaus, että varsinkin pienempien lasten ja nuorten koulunkäynti pyritään turvaamaan niin, että se olkoon viimeinen yhteiskunnan toiminto, joka pannaan kiinni. Voisiko tämän hienon arvovalinnan ulottaa harrastuksiinkin?
Jotainhan lapset ja nuoret joka tapauksessa iltaisin tekevät – missä haluamme lastemme viettävän aikaa?
Suomessa harrastusten merkitys lasten ja nuorten elämässä on viime vuosina ymmärretty. Olemme ajaneet eduskunnassa harrastustakuuta, jolla pyritään varmistamaan jokaiselle lapselle mahdollisuus vähintään yhteen mieluisaan harrastukseen. Harrastamisen esteenä voi olla liian korkea hinta, kulkeminen, kavereiden tai kannustuksen puute, yksinäisyys ja kiusaaminen. Nuorisotyöntekijät ovat huolissaan myös passiivisuuden lisääntymisestä.
Yksi ratkaisu on tuoda harrastuksia koulupäivien yhteyteen. Se helpottaisi myös iltojen kuljetusrumbaa. Lähestyvät kuntavaalit ovat mahdollisuus ajaa tiiviimpää koulujen ja seurojen välistä yhteistyötä.
Emme tiedä vielä varmuudella, kuinka kauan tätä kriisiä kestää. Voi olla, että olen väärässä, mutta silläkin uhalla: annetaan lasten harrastaa.
Ei tarvitse kuin kulkea ohi ulkojään ja todistaa liikkumisen ilo. Lapset ovat lapsia vain vähän aikaa.
Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on hämäläinen kansanedustaja (kok).
Julkaistu Hämeen Sanomissa 25.1.2021