Lähisuhdeväkivalta on Suomessa järkyttävän yleistä
Välihuudot vaikenivat ja eduskunta harvinaisesti hiljeni, kun torstain kyselytunnilla nousi aiheeksi lähisuhdeväkivalta.
Pääministeri Petteri Orpo toi esiin, että ”lähisuhdeväkivalta ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat kammottavimpia asioita, joita on. Se kertoo, että jotain perin sairasta on tässä maassa, meidän kodeissa”.
Naisiin kohdistuvan väkivallan torjuminen on hallituksen tasa-arvopolitiikan kärki. Keinoina ovat muun muassa perhe- ja lähisuhdeväkivallan sovittelun lopettaminen ja turvakotien rahoituksen vahvistaminen.
Väkivalta ei ole koskaan perheen sisäinen asia. Se, että parisuhteissa tapahtuvan väkivallan on voinut sovitella ja tekijä on voinut selvitä rikoksesta jopa ilman rangaistusta sovittelun avulla, aliarvioi lähisuhdeväkivallan vaarallisuuden ja vakavuuden. Suomessa jopa toistuvaa väkivaltaa on soviteltu.
Suomi on sitoutunut Istanbulin sopimukseen, jonka tavoitteena on ehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa ja perheissä tapahtuvaa väkivaltaa. Istanbulin sopimuksen osapuolten komitea on kannustanut Suomea varmistamaan, että sovittelu ei estä syytteiden nostamista tai rikostutkintaa naisiin kohdistuvissa väkivaltatapauksissa. Myös sopimuksen valvontaelin GREVIO on esittänyt huolensa lähisuhdeväkivallan sovittelusta.
Asiaa ovat Suomessa pitäneet vahvasti esillä muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutettu sekä lukuisat tasa-arvo- ja ihmisoikeusjärjestöt.
Lähisuhdeväkivalta on erityisen vaarallista, sillä se on usein toistuvaa ja uhri voi olla tekijästä riippuvainen. Lähisuhdeväkivalta tapahtuu usein kotona, seinien sisällä, paikassa jonka pitäisi jokaiselle olla turvapaikka.
Perheissä ja parisuhteissa tapahtuva väkivalta on suomalaisen yhteiskunnan musta piste. Maailman onnellisimman maan parisuhteissa on kammottava määrä väkivaltaa. Vuonna 2021 viranomaisten tietoon tulleissa pari- ja lähisuhdeväkivaltarikoksissa oli 10 900 uhria. Naisista 34 prosenttia ja miehistä 18 prosenttia on kokenut parisuhteessaan joskus elämänsä aikana fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua.
Parisuhdeväkivalta ei ole kahdenvälinen ristiriita, jonka voi sovitella, vaan väkivaltaa, josta kuuluu tekijälle rangaistus.
Lähisuhdeväkivalta ei sovellu sovitteluun, sillä valta-asetelma tekijän ja uhrin välillä on epätasapainossa. Sovittelun pitäisi aina perustua vapaaehtoisuuteen, mutta vapaaehtoisuutta on lähisuhdeväkivallassa vaikea riittävän luotettavasti todentaa. Uhri saattaa suostua sovitteluun vastoin omaa turvallisuuttaan ja etuaan.
Kuinka vapaaehtoisen suostumuksen sovitteluun väkivaltaa kokenut edes voisi antaa esimerkiksi silloin, jos on pelkoa siitä, että toinen kostaa esimerkiksi lasten kautta?
Uuden lain mukaan soviteltavaksi ei saisi jatkossa ottaa väkivaltaa sisältäviä rikoksia, jotka ovat kohdistuneet rikoksesta epäillyn läheiseen. Sama koskisi henkeen ja terveyteen kohdistuneita rikoksia, seksuaalirikoksia, eräitä vapauteen kohdistuvia rikoksia sekä ryöstörikoksia. Sovittelun kielto ei koskisi asianomistajarikoksia.
Kun sovittelusta lähisuhdeväkivaltatapauksissa luovutaan, sovittelutoimistojen resursseja vapautuu muiden rikosten sovitteluun. Samalla hallitus lisää resursseja poliisille, syyttäjille ja oikeuslaitokselle.
Vierailin loppukesästä Forssan sovittelutoimistossa, jossa tehdään sovittelua suurella sydämellä ja osaamisella. Tutkimusten mukaan sovittelulla voidaan ehkäistä esimerkiksi nuorten uusintarikollisuutta ja syrjäytymistä.
Teksti on julkaistu Forssan lehdessä 25.10.2024.