Arvoisa oppositio, miksi eduskuntaa ei kutsuttu koolle Uniper-kohussa?
Kiitos kaikista lämpimistä viesteistä ja onnentoivotuksista, joita olemme saaneet pienen poikavauvan syntymän johdosta. Kovaan työtahtiin tottuneelle kesä on erilainen, kun tutustumme rauhassa pikkuveljeen ja uuteen elämään. Kaikki on mennyt hyvin, ja siksi maailmaa katselee nyt entistäkin kiitollisimmin mielin.
Tietenkin olen sivusilmällä seurannut myös politiikkaa. Kesän Garden-kohu ja pääministerin julkinen jahti ovat jo kauan sitten ylittäneet kaikki mittasuhteet.
Ensinnäkin, hanke itsessään on sen saamaa mainetta parempi. Koko Suomelle olisi eduksi, että pääkaupungissa olisi tapahtuma- ja urheiluareena, joka voi kilpailla Tukholman, Tallinnan ja Kööpenhaminan kanssa suurista yleisötapahtumista. Ne toisivat turismia ja verotuloja ja areena rakentamisvaiheessa työpaikkoja maksaen hetkessä valtiolle takaisin sen noin kymmenen prosentin valtiontuen, josta nyt puhutaan.
Maan hallitus päätti vuosi sitten kehysriihessään yli neljän miljardin investointiohjelman täydentämisestä tavoitteena tukea talouden kasvua ja rakennusalan elpymistä. 35 miljoonan euron ehdollinen valtiontuki isolle tapahtuma- ja urheiluareenalle osana investointiohjelmaa ei päätöstä tehtäessä herättänyt minkäänlaista vastustusta myöskään opposition suunnalta. Lähes 20 vuotta valmisteltua Garden-hanketta on tukenut Helsingin kaupunginvaltuusto sekä valtion liikuntaneuvosto, ja molemmissa istuu edustajia myös hanketta nyt hanakasti kritisoivasta oppositiosta.
Uutisoinnin perusteella moni kuvittelee, että 35 miljoonaa euroa olisi jo annettu. Näin ei ole. Yhtään euroa ei ole Garden-hankkeelle maksettu, sillä tuki on ehdollinen hankkeen toteutumiselle. Ennen kuin valtion euroja liikkuu yhtään minnekään, sitä edeltää asiallinen virkavalmistelu, vaikutusarviot ja viralliset päätökset. Kun hanke on pienentynyt, tuen maksaminen ainakaan täydessä laajuudessa näyttää epätodennäköiseltä.
Vastaavan valtiontuen ovat saaneet aikoinaan Hartwall Areena 90-luvulla ja Tampereen Nokia Areena Sipilän hallituksen aikana. Nokia Areenan tuesta käytiin myös aikoinaan mediassa aikamoista myllytystä, mutta kun Hjallis myi hallinsa venäläisille, en ole havainnut kenenkään enää kyseenalaistaneen Tampereen areenan merkitystä. Ilman sitä Suomi olisi ollut ilman minkäänlaista areenaa viime vuodet.
Vapaavuoren kielenkäytöstä tai avoimuusilmoituksen tekemättä jättämisestä ei ole vastuussa kukaan muu kuin Vapaavuori itse. Termit kuten ”runttaaminen” tai ”junailu” eivät vastaa sitä, miten asioista Orpon hallituksessa päätetään. Hallituspuolueiden puheenjohtajat päättivät valtiontuesta yksimielisesti, eikä asiasta tietojeni mukaan ollut pienintäkään riitaa.
Oppositio on tietenkin tästä kohusta aivan innoissaan. Se hyökkää haaskalle, olipa mitään perusteita tai ei, ja käyttää kieltä kuten ”jotain hämärää tässä on” luodakseen epäilyksen varjoa ja epäluottamusta hallituksen suuntaan. Vaatimus eduskunnan kutsumisesta koolle oli kaiken huippu. Tytti Tuppurainen ei ole muistavinaankaan viime kautta, jolloin suomalaiset menettivät Uniper-kohussa miljardeja, kun Sanna Marin jatkoi kesälomaansa eikä jälkikäteen korviaan lotkauttanut vaatimuksille tehdä asiasta selkoa eduskunnalle. Keskustan Matti Vanhanen puhemiehenä teki poliittisen arvion, että kynnys kutsua eduskuntaa koolle ei täyttynyt.
Orpon hallitus valitsi avoimuuden, sillä salattavaa ei ole, kaikkiin kysymyksiin on vastattu, eikä Garden-kohussa ole todellisia villoja (toisin kuin Uniperissa, jossa kadotettuja miljardeja ei Suomi saa koskaan takaisin).
Oppia silti voidaan ja pitää. Eduskuntakeskustelun tärkein tarkoitus on palauttaa suomalaisten luottamusta siihen, että päätöksiä tehdään asiallisesti ja avoimesti. Suomi on siinäkin mielessä hyvä maa, että meillä päättäjiltä saa penätä perusteluja jokaisen veroeuron käyttöön – hyvä pääministeri on aina valmis vastaamaan.
Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on lounaishämäläinen kansanedustaja ja perhevapaalla sosiaaliturvaministerin tehtävästä (kok).