Suomi tarvitsee selkeän, uuden lastensuojelulain – Lainsäädännön tulee vapauttaa ammattilaisten aikaa lasten ja perheiden kohtaamiseen
Suomen lasten asioissa ei ole kaikki hyvin. Lähes 20 000 lasta on sijoitettuna kodin ulkopuolelle. Määrä on lähes kaksinkertaistunut 2000-luvulla.
Nuorten kiireellisten sijoitusten lisääntyminen on merkki siitä, että ongelmiin päästään kiinni myöhään. Lasten ja perheiden peruspalveluissa on aukkoja, ja ennaltaehkäisevälle työlle on liian vähän aikaa ja resursseja.
Suurin osa perheistä voi hyvin, ehkä paremmin kuin koskaan. Asiantuntijoiden huoli on, että niillä joilla menee huonosti, menee todella huonosti. Ongelmat kasautuvat, on ylisukupolvista näköalattomuutta. Perhetaustan vaikutus esimerkiksi oppimistuloksiin on viime vuosina vain vahvistunut.
Lastensuojelussa näkyy myös yhteiskunnan muutos: päihde- ja mielenterveysongelmien syveneminen, rikkinäiset perheet, lapsiperheköyhyys, tukiverkostojen puute ja elämänhallinnan ongelmat, hukassa oleva vanhemmuus.
Samaan aikaan lainsäätäjät yrittävät tilkitä lakimuutos toisensa jälkeen lastensuojelulakia. Sosiaalitekijöiden aikaa menee yhä enemmän paperityöhön ja perusteluihin. Lastensuojelu on ylijuridisoitunut, ja laista tullut niin monimutkainen, että sen soveltaminen on vaikeaa ammattilaisillekin.
Sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus on suurta, valvonnassa on ongelmia, lapsia siirretään sijaiskodista tai laitoksesta toiseen, palautetaan kotiin ja sijoitetaan uudelleen, pahimmillaan kymmeniä kertoja. Lasten ja nuorten oma ääni ei kuulu tarpeeksi. Pysyvät ihmissuhteet ovat turvallisen kasvun edellytys, mutta vanhemman oikeus lapseen ohittaa lapsen oikeuden pysyviin aikuisiin ja kasvurauhaan.
Nämä ovat lasten ja nuorten omia kokemuksia, mutta myös havaintoja ylimmiltä laillisuusvalvojilta. Eduskunnan oikeusasiamies on nostanut lastensuojelun kriisin yhdeksi Suomen keskeisimmistä perus- ja ihmisoikeusongelmista. Myös oikeuskansleri on kiinnittänyt huomiota lastensuojelun tilaan.
Ongelmat eivät tietenkään ole yksin lastensuojelun, eivätkä varsinkaan yksittäisten sosiaalityöntekijöiden, jotka uupuvat mahdottoman edessä.
Lastensuojelussa tehdään arvokasta työtä joka päivä. Onnistumiset eivät usein näy, eikä niitä ole helppo mitata. Sosiaalityöntekijöistä on huutava pula. Työn arvostus ei ole samalla tasolla vaativuuden kanssa. Oikeuskansleri toteaa, että työntekijöiden viihtyvyyteen ja pysyvyyteen vaikuttaa se, kuinka hyvin työ on mahdollista tehdä.
Lastensuojelua ja sosiaalipäivystystä kuormittavat meillä Kanta-Hämeessäkin mielenterveyspalvelujen puutteet. Lastensuojelu paikkaa päihde- ja mielenterveyspalvelujen vajausta, ja se on vakava ongelma. Lapset ja perheet tarvitsisivat kiireellistä apua ongelmien juurisyihin.
Uutta lastensuojelulakia vuodelta 2008 on muutettu jo lähes 30 kertaa. Paikatun, tilkityn ja aivan liian yksityiskohtaisen lainsäädännön tilalle Suomi tarvitsee selkeän, uuden lastensuojelulain, joka vapauttaa ammattilaisten aikaa lasten ja perheiden kohtaamiseen.
Kaikkein tärkeintä on vahvistaa ja kehittää ennaltaehkäiseviä palveluja ja tukea vanhemmuutta. Oppilas- ja opiskelijahuollon siirtäminen kunnista hyvinvointialueille on esimerkiksi yhdestä virheestä, joka vielä ehdittäisiin estää. Kouluterveydenhoitajat, -kuraattorit ja -psykologit ovat osa kouluyhteisöä. Koronakriisi antoi meille varoittavan esimerkin, kuinka lasten palveluista siirrettiin heti voimia paikkaamaan henkilöstövajeita muualla.
Kirjoitus on julkaistu Forssan lehdessä 21.8.2022.