90-luvulla meni paljon rikki – nuorille uusia alkuja elämään
Forssan nuorisotyöttömyys on lähes puolittunut parissa vuodessa. Se on uskomaton saavutus. Positiivinen työllisyyskehitys on auttanut nuorten lisäksi ison määrän pitkäaikaistyöttömiä takaisin työelämään. Suomeen on syntynyt kuluneella hallituskaudella 110 000 uutta työpaikkaa. Olipa hallituksen työllisyystoimista, aktiivimallista ja työmarkkinajärjestöjen solmimasta kiky-sopimuksesta mitä mieltä tahansa, ne ovat tuoneet työtä.
Forssan Ohjaamon tietojen mukaan Forssassa on tällä hetkellä alle 25-vuotiaita työttömiä noin 14 prosenttia nuoresta työvoimasta. Se on edelleen paljon. Liian monilta nuorilta puuttuu kokonaan peruskoulun jälkeinen tutkinto. Ammatillinen koulutus on jäänyt aloittamatta tai kesken. Se ennustaa heikkoa työuraa, sillä pelkän peruskoulun varassa olevien työllisyysaste on Suomessa vain 42 prosenttia.
Hiljainen tieto kertoo, että Forssan seutu kärsii edelleen 90-luvun lamasta. Sosiaaliset ongelmat kasvoivat, monet perheet menivät rikki ja työttömyys periytyi edelleen seuraavalle sukupolvelle. Koulutustaso on jäänyt valtakunnan keskiarvoa matalammaksi. Ammattilaisten mukaan monilla nuorilla on vaikeuksia löytää paikkaansa maailmassa, eivätkä kaikki saa työn tekemisen esimerkkiä kotoa. PISA-tutkimukset osoittavat, että peruskoulu tasasi lasten kotitaustaeroja ennen paremmin kuin nyt. Osalta nuorista puuttuu näköala, että elämä voisi olla muutakin kuin työttömyyttä tukien varassa.
Suomella ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta. Kun syntyvyys laskee ja työikäiset ikäluokat pienenevät, työelämään tarvitaan kaikki. Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitäminen edellyttää korkeaa työllisyysastetta.
Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että nuorten syrjäytymisen torjumiseen herätään liian myöhään. Syrjäytymisen ensimmäisen merkit ovat usein nähtävissä jo varhain. Siksi tarvitaan enemmän painopistettä lapsuusvuosien ennaltaehkäiseviin toimiin. Vanhempien uupuminen, hukassa oleva vanhemmuus, lapsiperheköyhyys ja periytyvä huono-osaisuus ovat hälytysmerkkejä. Yli 18 000 lasta elää sijoitettuna kodin ulkopuolella. Tämän suunnan kääntämiseksi meidän on panostettava nykyistä huomattavasti voimakkaammin ennaltaehkäisevään tukeen ja puuttumiseen.
Koko ikäluokan varhaiskasvatus auttaisi tasaamaan lähtökohtaeroja, ja sillä olisi tutkimustenkin mukaan syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Siksi olen iloinen siitä, että Forssan ensi vuoden talousarvioesityksessä on jälleen varaus 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilun jatkamiselle.
Lasten ja lapsiperheiden moninaistuvat tarpeet, lähtökohdat ja edellytykset jäävät liian usein huomiotta. Suomi on vuosien varrella muuttunut tuhansien luukkujen luvatuksi maaksi. Sirpaleinen palvelujärjestelmä ei parhaalla mahdollisella tavalla kohtaa perheitä varsinkaan silloin, kun ongelmia ja avuntarvetta on paljon. Ohjaamo on hyvä esimerkki uudenlaisesta tavasta toimia – sieltä avun saa yhdeltä luukulta ja nuoren kohtaamiseen kokonaisena on aikaa.
Ammatillisen koulutuksen reformin uuteen maailmaan vasta opetellaan, mutta varjoon ovat jääneet ne uudet mahdollisuudet, joita se tuo syrjäytymisen ehkäisyyn: jatkuvan haun avulla koulutuksen voi aloittaa joustavasti ympäri vuoden, mikä tarkoittaa sitä, että etsivän nuorisotyön tai ohjaamon ”löytämä” nuori voidaan ohjata heti koulunpenkille. Oppilaitoksilla on velvollisuus myös ohjata väärän alavalinnan takia keskeyttävä nuori uudelle alalle. Henkilökohtaisilla opintopoluilla voidaan paremmin huomioida nuoren tuen tarve.
Hatunnoston arvoisia ovat myös kolmannen sektorin hienot ponnistelut, kuten Sepänhaan Rotaryklubin The Goodfather -hanke, joka on järjestänyt nuorille työpaikkoja ja oppisopimuspaikkoja. Monella Forssan seudun yrityksellä on haasteita löytää osaavaa työvoimaa. Oppilaitosten ja työelämän tiiviimmällä yhteistyöllä voidaan auttaa nuoria joustavin poluin uuteen alkuun, töihin, kohti parempaa elämää.
Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on lounaishämäläinen opetusministeri ja kuntapäättäjä (kok).
(Julkaistu: Forssan lehti 5.11.2018)