Suomen pitäisi suojella enemmän lapsia, vähemmän vanhempia

4-vuotiaan vakava kaltoinkohtelu ja väkivaltainen kuolema on avannut keskustelun lastensuojelun tilasta. Uutiset kertovat sellaisesta julmuudesta, jota mielen on vaikea käsitellä. Miten yhteiskuntamme on epäonnistunut kaikkein tärkeimmässä – niiden suojelemisessa, jotka eivät pysty suojelemaan itseään eli lasten? Sillä neljävuotiaan kuolema ei ole ainoa. Lapsia kuolee Suomessa väkivallan seurauksena joka vuosi.

Vaikka tiedän, että tämä on kaikkea muuta kuin yksinkertaista: Suomen pitäisi suojella enemmän lapsia ja vähemmän vanhempia. Lapsi tarvitsee turvallisen kasvuympäristön ja pysyvyyttä. Suomessa vanhemmille annetaan liikaa uusia mahdollisuuksia. Se pahimmillaan vaarantaa lapsen kasvun ja turvallisuuden, jopa hengen. Pysyvät ihmissuhteet ovat turvallisen kasvun edellytys, mutta nyt vanhemman oikeus lapseen ohittaa lapsen oikeuden pysyviin aikuisiin ja kasvurauhaan.

Uutta lastensuojelulakia vuodelta 2008 on muutettu jo lähes 30 kertaa. Repaleisen, paikatun ja aivan liian yksityiskohtaisen lainsäädännön tilalle Suomi tarvitsee selkeän, uuden lastensuojelulain, joka vapauttaa ammattilaisten aikaa lasten ja perheiden kohtaamiseen. Karkeasti yksinkertaistaen: sosiaalityöntekijöiden aika menee siihen, että he tekevät asiat muodollisesti oikein – ja se johtaa byrokratiaan ja juridisiin vaiheisiin, jatkuviin palavereihin, olosuhdeselvityksiin ja kirjaamiseen. Se aika on pois sieltä, missä heitä tarvittaisiin: perheistä, lasten ja nuorten turvattomasta arjesta ja elämästä.

Eikä ole oikein syyttää sosiaalityöntekijöitä, jotka tekevät vaikeinta mahdollista työtä jatkuvassa kiireessä ja resurssipulassa, vaan ylijuridisoitunutta lastensuojelulakia.

4-vuotiaasta oli raportoitu, tehty ilmoituksia, kirjoitettu asioita ylös. Hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä ei ollut koskaan tavannut lasta. Ei ollut koskaan tavannut lasta.

Syvästi surullinen 4-vuotiaan kuolema on kokonaisuudessaan tutkittava, jotta voidaan nähdä, mitä olisi voitu tehdä toisin ja miten lastensuojelua ja viranomaisyhteistyötä pitää kehittää.

Lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen etu tulee ensin. Sen pitäisi olla totta jokaisen lapsen kohdalla. Orpon hallituksen ohjelmassa on lastensuojelulain kokonaisuudistus. Se on varmasti kauden vaikeimpia – ja tärkeimpiä – lainsäädäntöuudistuksia. Lastensuojeluun käytetään vuositasolla noin 1,2 miljardia euroa. Se on merkittävä määrä rahaa. Lastensuojelun sijaishuollon menot kasvavat, kun peruspalvelut pettävät. Lastensuojelu paikkaa esimerkiksi lasten ja nuorten päihde- ja mielenterveyspalvelujen vajetta.

Lapsiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen panostetaan laajalla Väkivallaton lapsuus -ohjelmalla, joka on jo edelliseltä hallituskaudelta ja jonka jatkamiseen hallitus on sitoutunut. Sen ytimessä on väkivallan merkkien tunnistaminen ja välitön puuttuminen. Juuri allekirjoitin rahoituspäätökset valtakunnalliselle Barnahus-mallille, jolla maan kattavasti tehostetaan lapsiin kohdistuvien väkivaltaepäilyjen selvitysprosesseja sekä väkivaltaa kokeneiden lasten tukea ja hoitoa.

Lastensuojelu ei voi koskaan onnistua yksin. Lasten suojeluun tarvitaan koko yhteiskuntaa, toimivia peruspalveluja ja välittäviä aikuisia.

Teksti on julkaistu Forssan lehdessä 2.3.2024.


« »