Kouluihin rauhaa keskittyä perusasioihin – lukemiseen ja oppimiseen

Koululuokkien rauhattomuus, laskevat PISA-tulokset ja kasvava tuen tarve herättävät huolta, mitä peruskoulullemme kuuluu.

Monen ongelman juurisyy on koulun ulkopuolella ja laajemmassa yhteiskunnallisessa muutoksessa: lasten erilaistuvissa kotioloissa ja vanhemmuuden haasteissa, älypuhelinten ja pelaamisen tuomassa levottomuudessa ja lukemisen vähenemisessä. Nykyvanhemmilla on vähemmän tukiverkkoja ja paljon paineita.

Koulujen odotetaan ratkaisevan aina uusia yhteiskunnassa esiin nousevia ongelmia, ja opettajat kokevat ristipaineissa riittämättömyyttä. Moni esittää, mitä kouluissa pitäisi opettaa lisää, ja juuri kukaan ei esitä, mitä sitten opetetaan vähemmän. Tämä on viime vuosien opetussuunnitelmauudistustenkin ongelma: ne vaativat opettajilta venymistä aina uuteen samaan aikaan, kun resurssit ovat kuitenkin samat tai pienemmät ja luokassa on yhä enemmän oppimisen haasteita.

Opettajat toivovat ennen kaikkea rauhaa, aikaa ja resursseja tärkeimpään, opettamiseen. Kouluja kuormittavaa hankemaailmaa on syytä karsia.

Järkevä suunta peruskoulun kehittämisessä ensi kaudella olisi ottaa yksi askel rauhallisemmin ja kääntää huomio perusasioihin. Joka kymmenes peruskoulun päättävä ei osaa riittävän hyvin lukea. Oppivelvollisuuden pidentäminen toi ongelmia toiselle asteelle, mutta ei ratkaissut juurisyitä, kuten heikkoja perustaitoja. Niiden paikkaaminen murrosiässä ammatillisessa koulutuksessa on tuskan takana.

Suomalaisen koulun parhaat vahvuudet eivät ole hävinneet minnekään: meillä on tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä, jossa vanhemman lompakko ei määrää, ja korkeasti koulutetut opettajat. Opettajan ammatin arvostuksesta on pidettävä kiinni, ja se on myös kotien tehtävä. Muistan ministerikaudeltani tutkimustuloksia, joissa alleviivattiin, että lapsen opintomenestystä määritti paljon se, millainen on kodin asenne kouluun ja oppimiseen. Suomi on perinteisesti ollut maa, jossa koulutusta arvostetaan, eikä tästä ole varaa tinkiä yhtään.

Opettajien yksi ratkaisuehdotus on, että peruskouluissa olisi perusteltua nostaa hieman annettavan opetuksen vähimmäismäärää alakoulun ensimmäisillä luokilla. Se toisi enemmän aikaa ja läsnäoloa. Tärkein uudistus olisi laittaa oppimisen tuki kuntoon ja turvata pienryhmät niitä tarvitseville.

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella voidaan ehkäistä syrjäytymistä, tunnistaa oppimisvaikeuksia ja luoda pohjaa oppimisen polulle. Kaveritaitoja oppimalla voidaan vähentää kiusaamista, lukemisella, saduilla ja loruilla kehittää lasten kielellisiä valmiuksia. Tulevan kauden tärkeä tasa-arvoteko olisi tehdä esiopetuksesta kaksivuotinen. Näin lapset ponnistaisivat koulupolulle kotitaustasta riippumatta hyvistä lähtökohdista.

Koronapandemia lisäsi lasten ja nuorten fyysistä ja henkistä pahoinvointia. Oppilashuollon siirtyminen hyvinvointialueiden vastuulle ei helpota tuen tarpeisiin vastaamista. Koulut tarvitsevat ennaltaehkäisevän opiskelijahuollon lähelle, ilman kynnystä ja viivettä, osana jokapäiväistä koulujen arkea.

Suomen koulutuspolitiikkaan tarvitaan ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä ja koulujen arkeen työrauhaa keskittyä tärkeimpään. Kun perusasiat ovat kunnossa ja ammattilaisilla työrauha ja perheiden tuki, oppimistuloksetkin saadaan nousuun.

Teksti on julkaistu Forssan Lehdessä 4.2.2023.