Mikä muuttuu, kun siirrymme hyvinvointialueelle?
Vuoden alusta vastuu lounaishämäläisten sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista siirtyy uudelle Kanta-Hämeen hyvinvointialueelle. Mitä muutos tarkoittaa ja miten se näkyy ihmisten arjessa ja lähipalveluissa?
Sote-uudistus muuttaa ensivaiheessa hallintoa. Vuodenvaihteen tavoite on mahdollisimman häiriötön siirtymä. Tutut työntekijät säilyvät, samoin asiointi tutuissa osoitteissa ja puhelinnumeroissa. Tavoite on, että palvelut ovat saatavilla ensivaiheessa kuten ennenkin ja arki saadaan sujumaan OmaHämeen alla.
Palvelujen jatkuvuuden turvaaminen kiireisessä aikataulussa on silti erittäin vaativa tehtävä: yhteen pitäisi sovittaa 15 toimintakulttuuriltaan erilaista organisaatiota, huolehtia noin 6500 ammattilaisen työoloista ja palkanmaksusta ja häiriöttömästi varmistaa tärkeiden palvelujen saatavuus ja laatu: synnytykset, leikkaukset, hoitojonojen purkaminen, lastensuojelu, ensihoito, vammaispalvelut, ikäihmisten hoito ja hoiva ja niin edelleen. Kotiin vietäviä palveluja ja hyvän toimintakyvyn tukemista on pystyttävä vahvistamaan, sillä väestömme ikääntyminen lisää avun tarvetta. Yhteys kuntiin pitää rakentaa tiiviiksi, sillä ennaltaehkäisevä työ tehdään yhä täällä, ihmisiä lähellä.
Kanta-Hämeessä vasta luodaan päätöksentekokulttuuria ja strategiaa. Vieläkin vaikeamman paikan edessä olemme seuraavassa vaiheessa, kun taloutta joudutaan puristamaan tasapainoon.
Forssan seudulla uudistus aiheuttaa ymmärrettävää huolta. Kun Marinin hallitus päätti sote-uudistuksesta maakuntapohjalta, meidän pelkomme oli – ja yhäkin on -, että päätöksenteon karkaaminen johtaa palvelujen heikentymiseen. Ensivaiheessa Forssan sairaalan yöpäivystyksen jatkoon on haettu poikkeuslupaa.
Niin Kanta-Hämeessä kuin koko maassa on kaksi haastetta yli muiden: henkilöstön saatavuuden vaikeudet ja talous. Annoimme hyvinvointialueelta kuntiin signaalin, että nyt olisi kiireellä vakinaistettava määräaikaisia hoitajia, jotta pidämme ammattilaisista kiinni. Se on myös hyvää työnantajapolitiikkaa ja henkilöstöstä välittämistä. Arvostus, työoloihin panostaminen ja hyvä lähijohtaminen on tärkeää, kun pidämme kiinni nykyisistä ja houkuttelemme uusia työntekijöitä.
Valtio ei tee aloitusta uusille hyvinvointialueille helpoksi: uudistus pitäisi toteuttaa samanaikaisesti, kun kurotaan kiinni koronahoitovelkaa. Valtio lisää painetta julkiselle leikkaamalla yksityisen hoidon Kela-korvauksia ja tiukentamalla hoitotakuuta ja on ajanut vanhuspalvelut kriisiin mitoituksia kiristämällä. Hienojen lakien ja todellisuuden välillä on ammottava kuilu.
Ennen kuin rahoitusmalli on astunut voimaankaan, hallitus suunnittelee jo 9 miljoonan euron leikkausta rahoituksestamme siirtämällä euroja yliopistosairaaloille tutkimuksen tarpeisiin. Tärkeä päämäärä, mutta miksi se tehdään ei-yliopistosairaalamaakuntien, kuten Kanta-Hämeen, rahoitusta kurjistamalla? Hyvinvointialueille pitäisi antaa oikea mahdollisuus onnistumiseen – velvoitteiden ja rahoituksen pitäisi olla tasapainossa, nyt näin ei ole.
Siirtymään ensi vuoden alusta sisältyy riskejä, joista on varoitettu jo lakia säädettäessä. Demokratiassa enemmistön ääni on puhunut, ja nyt vastuullinen tehtävämme on yhdessä pyrkiä tekemään uudistuksesta niin hyvä ja asiakkaille häiriötön kuin näissä oloissa mahdollista.
Teksti on julkaistu Forssan Lehdessä 13.11.2022.