Suomea vaivasi EU-pöydissä näkemyksen puute

Hyvä jos ehti pääministeri Marinin kone laskeutua Helsinki-Vantaalle, kun jo Suomessa syttyi keskustelu, voittiko vai hävisikö Suomi ennätyspitkiksi venyneissä EU-neuvotteluissa.

 

Se ei selviä pelkästään nettomaksuosuuksia tai kotimaisiin tarpeisiin räätälöityjä kirjekuoria vertailemalla. Jos näin olisi, diili olisi auttamatta huono.

 

Meille on pienenä, vientivetoisena maana tärkeää, että Eurooppa toipuu nopeasti koronakriisistä, välttää vielä isomman kriisin, saa aikaan talouskasvua ja uudistuu. Eurooppa tarvitsee vauhtia ilmastonmuutosta pysäyttäviin investointeihin ja innovaatioihin, tieteeseen, infraan ja Euroopan digitaaliseen kilpailukykyyn.

 

Yhtenäinen, päätöksiin kykenevä EU on Suomen etu.

 

On vaikea onnistua neuvotteluissa, jos ei ole kirkasta, mitä tahtoo. Suomi ei tunnustautunut kuuluvansa oikein mihinkään porukkaan, ja ennakkovaikuttaminen oli laimeaa. Eurooppa-ministeri Tytti Tuppuraisen kommentit ennen huippukokousta herättivät huomiota: pyrkimys sopuun on tietenkin aina hyvä lähtökohta, mutta vaikutelma jäi kuin Suomi olisi jo valmiiksi viestittänyt neuvottelukumppaneilleen, että lopulta meille käy kaikki.

 

Suomen suurin ongelma olikin näkemyksen puute. Kun Suomi kiinnitti viimevaiheessa kaiken poliittisen neuvotteluvaransa paketin kokoon, laatu kärsi. Leikkuriin joutuivat useat investointeja ja uutta, vihreää kasvua vauhdittavat elementit, joista Suomikin olisi hyötynyt ja joita Eurooppa olisi kipeästi tarvinnut. Tiedemyönteisenä itseään markkinoiva hallitus päästi läpi sormiensa muun muassa miljardien leikkaukset komission esittämään Horisontti-tutkimusohjelmaan.

 

Uudistamisen rohkeutta ei Brysselissä todistettu.

 

Yksittäisenä asiana kaivelemaan jäi esimerkiksi ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen liittyvä oikeudenmukaisen siirtymän rahasto, jossa leikkuri kävi. Se olisi tuottanut saantoa Suomen turvetuotantoalueille kompensoimaan energiamuodosta luopumista.

 

Ison mittakaavan kysymys on astuminen taloudellisen yhteisvastuun tielle. EU ottaa yhteistä velkaa ensimmäistä kertaa. Uskooko kukaan, että kerta jää yksittäiseksi? EU-tason ratkaisujen tulisi aina kannustaa jäsenmaita huolehtimaan itse omasta kilpailukyvystään, taloudestaan ja veloistaan.

 

Eduskunnan syksyyn latautuu paljon. Pääministeri Marin joutuu eduskunnan eteen vastaamaan EU-paketin yksityiskohdista ja Suomen neuvottelutaktiikasta.

 

Hallituksen budjettiriihtä on venytetty puoluekokousten takia, jotta olisi tiedossa, kenen johdolla Keskusta neuvottelee. Hallituspuolueet eivät ole päässeet sopuun edes siitä, missä aikataulussa uusista työllisyystoimista olisi tarkoitus päättää.

 

EU-komission tuoreessa talousennusteessa Suomen ensi vuoden talouskasvu on EU-maista hitainta.

 

Suomi tarvitsee päätöksiä, jotka vahvistavat uskoa, että pahin on takana ja tästä noustaan nopeasti. Toivoa luovia uudistuksia olisivat esimerkiksi paikallisen sopimisen laajentaminen, universaali ansiosidonnainen työttömyysturva, kotitalousvähennyksen laajentaminen ja tasa-arvoinen perhevapaauudistus.

 

Ongelmia ei voida loputtomasti ratkaista velalla. Sen ymmärtää jokainen ihminen ihan omassakin elämässään.

 

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on hämäläinen kansanedustaja ja Kokoomuksen varapuheenjohtaja.

 

(Julkaistu: ESS 25.7.2020)


«