Koronasta

Jokainen meistä tuntee riskiryhmään kuuluvia ihmisiä, vanhuksia ja pitkäaikaissairaita. Uskon, että on suomalaisten vahva tuki sille, että tehdään mieluummin enemmän – vaikka liikaa – juuri nyt koronaviruksen leviämisen rajoittamiseksi Suomessa.

Olen varma, että suomalaiset hyväksyvät turvatoimissa ylireagoinninkin mieluummin kuin sen, että ei tehdä tarpeeksi tarpeeksi ajoissa.

En halua lietsoa epäluottamusta, enkä kannusta ketään muutakaan tekemään niin, mutta olen huolissani siitä, että varautuminen ja harkinta on edelleen kovin paljon yksittäisten kansalaisten, työpaikkojen ja organisaatioiden harteilla.

Kotikaupungissani Forssassa päätettiin eilen Keskuskoulun sulkemisesta oppilaalla todetun koronatartunnan takia. Heti perään päätettiin lukion osittaisesta sulkemisesta ylioppilaskirjoitusten turvaamiseksi. Koulun ja sairaanhoitopiirin yhteistyö on kuulemani tiedon mukaan toiminut hyvin.

Valtakunnalliset toimet tulevat auttamatta perässä.

Kenelläkään ei täyttä varmuutta, tiedot ovat vajavaisia. Niillä ihmisillä, joille vastuu on annettu ja joilla onneksi myös on pääsy parhaaseen tietoon, on vastuu päättää. Sekin on päätös, että sellaisiin laajamittaisiin rajoitustoimiin, joita muissa Pohjoismaissa jo on otettu käyttöön, ei vielä ole Suomessa lähdetty.

Karu kuva on myös tämä: hyvin toimeentulevat peruvat nyt matkojaan ja määräävät itselleen ja toisilleen etätöitä ja joustoja (hyvä!), mutta suurin osa suomalaisista ei voi omalla päätöksellään jäädä pois töistä. Toisaalta esimerkiksi yksittäinen pk-yrittäjä ei voi vastuussa siitä arviosta, milloin viruksen leviämisriski on niin vakava, että hänen pitää sulkea linjastot ja lähettää väki kotiin – kyllä sen arvion ja linjauksen pitää tulla valtakunnalliselta tasolta.

Hallituksen päätös yli 500 hengen massatapahtumien perumisesta oli oikea, mutta oliko se riittävä? Looginen seuraava kysymys on, miksi ei peruta opetusta kouluissa, vaikka isoimmissa yksiköissä sadat ihmiset kohtaavat joka päivä. (Laajamittainen päiväkotien ja koulujen sulkeminen edellyttää valmiuslain ottamista käyttöön.)

Huoli on, tehdäänkö nyt liian vähän ja liian myöhään.

Arvostan, että hallitus nojaa parhaaseen virkamiesosaamiseen, ja siksi kynnys oli korkealla kirjoittaa tämä. Valta ja vastuu esimerkiksi laajoista ihmisten liikkumista, kokoontumista ja arkea rajoittavista toimista ei kuitenkaan ole virkamiehillä. Se on maan hallituksella.

Tämän lisäksi meillä jokaisella on oma kansalaisvastuumme tehdä oma parhaamme tartuntataudin leviämisen ehkäisemiseksi. Suomalaiset ovat vastuullisia. Pestään käsiämme ja vältetään turhia kontakteja – suojataan erityisesti iäkkäät läheisemme.


« »