Politiikan 2020: kiltteys palaa hyveeksi, teot palauttavat kunnian

Menneen vuosikymmenen loppu oli politiikassa niin surkea, että ei tee mieli palata sinne. Puhutaan mieluummin tulevaisuudesta.

Kieltämättä politiikan tekemisestä on tullut aiempaa vaikeampaa. Puoluekenttä on sirpaloitunut ja viestintäympäristö muuttunut hurjan nopeaksi. Tällainen maailma voi houkutella kertomaan pelkät hyvät uutiset, siirtämään ikävistä asioista päättämisen ”ensi keväälle” ja laskun maksamisen seuraaville hallituksille tai sukupolville.

Nyt se odottamisen kepeys on ohi, kevät lähestyy. Hallitus on luvannut työllisyystekoja, ilmastotekoja ja tekoja julkisen talouden saattamiseksi tasapainoon.

En halua manata, ettei se onnistuisi. Se onnistuu kyllä, jos on rohkeutta. Me oppositiossa olemme esittäneet lukuisia keinoja ja luvanneet tukea vaikeitakin päätöksiä, jos vain niitä tulisi.

Teot olisivat paras – ja ainoa – keino palauttaa ihmisten usko politiikkaan.

Uusi vuosikymmen paljastaa väestörakenteemme haasteet. Syntyvät ikäluokat ovat ennätyspieniä. Työikäisiä on koko ajan vähemmän. Yritysten kasvua hidastaa jo nyt pula osaavasta työvoimasta. Alati kasvavat sote-menot eivät lakkaa olemasta sillä, jos vastuu siirretään pois kunnilta uudelle hallinnon kerrokselle. Suomi on pieni maa.

Kun ikäluokat ovat yhä pienempiä, on yhä tärkeämpää, että mahdollisimman kaikki työikäiset ovat mukana työelämässä. Tulee mieleen useampikin tarvittava uudistus: paikallinen sopiminen, työn verotuksen keventäminen miljardilla, naisten työllisyyttä vahvistava perhevapaauudistus, ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen ja varhaiskasvatusmaksujen asteittainen poistaminen. Yritykset tarvitsevat ennustettavan, palkkaamiseen kannustavan ja kilpailukykyisen toimintaympäristön. Turhan byrokratian purkamista ja lupien nopeuttamista on jatkettava.

Tutkimukseen ja uuden luomiseen on pystyttävä investoimaan enemmän niin yksityisissä yrityksissä kuin korkeakouluissa. Suomen tulee olla houkutteleva osaajille. Työ- ja opiskeluperäisen maahanmuuton lupaprosessit on saatava nopeammaksi.

Nuorten syrjäytymisen kierre on pysäytettävä. Peruskoulu on Suomessa edelleen uudenkin Pisan mukaan maailman kärjessä, mutta silmiin pistää se, ettei peruskoulumme pysty tasaamaan lasten kotitaustasta johtuvia eroja niin kuin ennen. Oppivelvollisuuden pidentämiseen varatut sata miljoonaa kannattaisi ennemmin käyttää varhaiseen tukeen. Se olisi inhimillisempää ja tutkijoiden mukaan myös tehokkaampaa. Laadukasta varhaiskasvatusta ja peruskoulun oppimisen tuki kuntoon!

Huomaan politiikassa yhä syvemmän jakolinjan siinä, tehdäänkö politiikkaa toivon vai pelon viestillä. Pelottelun aihe vain vaihtuu; osa pelottelee maailmanlopulla, osa muualta tulevilla ihmisillä. Pelottelu saattaa tuoda kannatusta, sillä ketäpä ei tulevaisuus pelottaisi edes vähän.

Kuulun jakolinjan toiveikkaammalle puolelle. Uskon, että pystymme uudistamaan Suomea ja jatkamaan sen menestystarinaa vastuullisella ja kestävällä politiikalla.

Suomen tulee olla maailmalle ja uudelle avoin, kansainvälinen maa. Voimme yhä viedä teknologista osaamistamme ja tasa-arvoisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallia maailmalle. Teknologinen osaamisemme voi olla tuottamassa ratkaisuja ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen ja muihin ympäristöongelmiin. Tahdomme pitää Etelä-Suomen lumiset talvet!

Uusi vuosikymmen on mahdollisuus muuttaa myös sitä, miten toisemme kohtaamme. Rumasti sanomisesta on tullut vaivihkaa normaalia, toivottavasti ei kuitenkaan hyväksyttyä. Sananvapaus ei oikeuta toisten ihmisten tahalliseen loukkaamiseen.

Ehkä kiltteys ja kohteliaisuus palaavat hyveiksi tällä vuosikymmenellä. Sekin voisi olla tärkeä tekijä politiikan kunnianpalautuksessa.

 

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja hämäläinen kansanedustaja.

(Julkaistu: Hämeen Sanomat 4.1.2020)


« »