Sydämen sivistys kadoksissa

Äänensävyt ovat tiukentuneet, puheenvuorot kärjistyneet. Yhteiskunnallisessa keskustelussa on tapahtunut selvä muutos viime vuosien aikana. Esiin pääsee, kun mielipide on mustaa tai valkoista. Myös henkilöön menevä arvostelu, jopa vihapuhe, on yleistynyt.

Verkkoviha roihuaa. Välillä tuntuu unohtuvan, että näytön toisella puolella on sielläkin ihminen.

Uusi ilmiö on puolustaa sananvapauden nimissä oikeutta sanoa toisesta ihmisestä tai ihmisryhmästä rumasti.

Sananvapaus on länsimaisen demokratian perusarvo. Samaan aikaan meillä jokaisella on vastuu siitä, miten tätä vapautta käytämme. Ainakin omassa ajattelussani sananvapautta käytetään väärin silloin, jos sitä käytetään tahallaan loukatakseen toista ihmistä.

Kerroin viime viikolla eduskunnan kyselytunnilla tosielämän esimerkin, joka sai minut ajattelemaan sananvapauden eri merkityksiä. Havahduin, kun sain lukiolaistytöltä viestin, jossa hän kertoi itselleen tärkeästä asiasta ja sanoi, että haluaisi kirjoittaa mielipiteensä sosiaaliseen mediaan, mutta ei uskalla, koska pelkää saavansa myrskyn vihapuhetta ja pahaa palautetta.

Ajattelen, että sananvapauden pitää kuulua myös heille, jotka eivät ole äärimmäistä mieltä, jotka eivät pidä kovinta ääntä ja joilla ei ole sellaista suojamuuria, että he kestäisivät maalitauluksi joutumisen.

Poliitikon ammattiin kuuluu kestää kovaakin kritiikkiä, mutta kohtuutonta olisi vaatia kovaa kuorta keneltäkään muulta. Tuskin kukaan myöskään tahtoo, että vain kaikkein kovakuorisimmista on hoitamaan yhteiskunnallisia asioita esimerkiksi kunnanvaltuustoissa.

Jo päiväkoti-ikäisille opetetaan kaveritaitoja: toisten mukaan ottamista leikkiin, toisten huomioimista, kuuntelemista, oman vuoron odottamista, sitä että ketään ei saa kiusata. Sanotaan nätisti, ei rumasti. Mihin nämä perusasiat ovat unohtuneet aikuisilta?

Työelämässä puhutaan nyt paljon empatiasta, kyvystä asettua toisen ihmisen asemaan. Kun työ on yhä enemmän vuorovaikutusta, sosiaalisten taitojen merkitys kasvaa.

Kysyin eduskunnassa, mitä yhdessä voisimme tehdä, jotta keskustelukulttuuri Suomessa sisältäisi enemmän sydämen sivistystä. Itsellänikin on varmasti opettelemista oppositiossa olemisessa ja kunnioittavassa kritiikissä. Jokaisella meillä on vastuu yrittää tehdä paremmin, kunnioittavammin, ja ottaa toiset ihmiset huomioon.

Rakensimme viime hallituskaudella opetus- ja kulttuuriministeriössä Merkityksellinen Suomessa -ohjelman, jonka yksi tavoite oli ehkäistä vihapuhetta ja edistää osallisuutta avoimessa yhteiskunnassamme. Muutoksen työkaluina olivat koulujen lisäksi kansalaisjärjestöt, esimerkiksi kulttuuri- ja urheiluseurat, joiden toiminnan luonteeseen kuuluu jo valmiiksi yhteistyö erilaisten ja kaikenikäisten ihmisten välillä.

Toivon, että uusi hallitus jatkaa käynnistynyttä työtä ja näkee sen arvokkaana. Toivon, että löytyisi yhteisymmärrys yli hallitus-oppositio-rajan rakentaa Suomea, jossa jokainen uskaltaa kertoa mielipiteensä ilman pelkoa.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja hämäläinen kansanedustaja.

 (Julkaistu: Itä-Häme 14.11.2019)

« »