Jokaiselle lapselle harrastus

Syksy toi harrastuspohdinnat perheiden arkeen: onko meillä rahaa lasten toiveisiin, samoihin harrastuksiin kuin kavereilla? Jaksammeko kuskata vielä yhtenä iltana lisää? Löytyykö kaveri harrastuksiin tai harrastuksista kaveri?

Ihan jokaisella lapsella pitää olla mahdollisuus harrastaa. Harrastukset tuovat onnistumisen elämyksiä, kavereita, uusia taitoja ja itsetuntoa. Parasta on, jos lapsi pääsee kokeilemaan montaa eri vaihtoehtoa tietääkseen, mihin innostus syttyy. Yhdenkään lapsen harrastaminen ei saisi katketa maksuihin, vanhemman työttömyyteen tai vaikkapa kiusaamiseen.

Toivon, että uusi hallitus jatkaa viime kaudella aloitettua työtä harrastustakuun puolesta. Uuden hallituksen ohjelmassa puhutaan Islannin mallista ja harrastusten tuomisesta koulujen iltapäiviin, mikä kuulostaa hyvältä ja jatkaa edellisen hallituksen ponnisteluja. Parhaimmillaan harrastaminen koulupäivien yhteydessä ratkoo monia ongelmia: ei pitkiä yksinäisiä iltapäiviä, vähemmän kuskaamista, enemmän perheen yhteistä aikaa ja toivottavasti myös matalampi kynnys ja kustannukset.

Toivon, että se karikko vältetään, että ei yritetä tarjota samaa kaikille, vaan nähdään arvo harrastuskentän monipuolisuudessa. Riskinä on, että harrastamisen maailmastakin yritetään tehdä julkisen sektorin monopoli. Toivon, että ymmärretään vapaaehtoistyön, järjestöjen, seurojen ja osallistuvien vanhempien arvo. On fiksua tuoda harrastamista koulujen iltapäiviin, mutta se ei saa tarkoittaa, että harrastamisesta tulee kouluille uusi tehtävä tai pakollinen jatko-osa koulupäivään. Avataan mieluummin koulut ja muut julkiset tilat iltapäivisin järjestöille ja seuroille järjestää matalan kynnyksen harrastuksia lasten tyhjiin iltapäiviin.
Tarjotaan rahoitusmuotoja, jotka tukevat myös lasten ja nuorten omasta kiinnostuksesta kumpuavia uusia ideoita. Yllätys oli nimittäin melkoinen, kun viime kaudella annettiinkin koululaisten päättää. Sen tuloksena rahoitettiin muun muassa parkouria, elokuvien tekemistä ja tanssia enemmän kuin koskaan.

Osa lapsista haluaa harrastaa vain vähän ja kokeilla matalalla kynnyksellä, osa innostuu harjoittelemaan tavoitteellisemmin. Esimerkiksi taiteen perusopetuksen laajasta oppimäärästä ja huipulle tähtäävistä urheilijapoluista on pidettävä kiinni. Näihin on Forssan seudullakin loistavat edellytykset, kiitos Wahren-keskuksen ja vastoinkäymisistä lannistumattoman urheiluakatemian!

Suomessa esimerkiksi musiikkikasvatus on aivan maailman huippua, ja tiedän, että alan toimijat ovat huolissaan, mitä tulevaisuus tuo ja saako hyvä työ jatkua. Näitä pelkoja pitäisi nopeasti hälventää. Pidetään kiinni siitä, mikä toimii hyvin. Tasa-arvo ei tarkoita samaa kaikille.

Harrastustakuun edistäminen ja harrastustoiminnan koordinointi on luontevasti kuntien tehtävä. Forssan kaupunki ryhtyi jo valtuustoaloitteemme myötä toimiin, eikä siihen tarvittu lakia eikä käskyjä, vaan paikallinen aktiivisuus. Kunnissa on paras ymmärrys oman kotiseudun harrastustarpeista ja -tarjonnasta. Koulujen, harrastustoimijoiden ja perheiden yhteistyö voidaan rakentaa täällä, paikallistasolla.

Forssan seudun on luontevaa panostaa laadukkaaseen vapaa-aikaan, sillä se on meillä jo olemassa oleva vahvuus. Osaamme sen! En ole vielä törmännyt toiseen seutuun, jossa olisi yhtä hyvät harrastusmahdollisuudet kuin täällä, Lounais-Hämeessä.

 

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on lounaishämäläinen kansanedustaja ja kuntapäättäjä (kok).

 

(Julkaistu: Forssan lehti 25.8.2019)

 


« »