Juhlapuhe Hakkapeliittatapahtumassa Tammelassa 3.8.

On kunniatehtävä saada lausua juhlapuhe Hakkapeliittatapahtumassa, Suomen Hakkapeliittapitäjässä, historian ympäröimänä. Tämä tapahtuma on talkoohengen, vapaaehtoistyön ja oman historian ja kulttuuriperinnön vaalimisen suurponnistus.

 

Se että tämän vuoden teemana ovat lapset ensimmäistä kertaa tapahtuman 41-vuotisessa historiassa ei toisaalta ole ihme. Lapsuus elämänvaiheena niin kuin sen nyt koemme on vielä melko nuori ilmiö.

Tutkijat ovat käyneet vuoropuhelua siitä, koska ”lapsuus” oikeastaan omana tärkeänä elämänvaiheenaan varsinaisesti keksittiin ja tunnustettiin. Lasten kehitykseen, kasvatukseen ja terveyteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1600-luvun lopulla, jolloin oli huoli väkiluvun kasvua hidastavasta lapsikuolleisuudesta. Neljä vuosisataa sitten suhdetta lapsiin leimasikin runsas lapsikuolleisuus, johon johtivat taudit ja ravinnon puute.

 

Tämän kahden päivän aikana on mahdollista kuulla tutkijoiden luentoja lapsuudesta 1600-luvulla, ja niistä voimme oppia lapsuuden historiasta enemmän.

 

Toisaalta teemavalintana lapset on Hakkapeliittapäiville on aivan erinomainen ja poikkeuksellisen ajankohtainen. Väestöhaasteiden edessä olemme tänäkin päivänä, kun syntyvyys on painunut historiallisen matalalle maassa, joka monin mittarein – vaikkapa 1600-lukuisin silmin – on suoranainen lapsiperheiden ihmemaa, yksi maailman parhaista. Tuo 1600-luvun lapsikuolleisuuden ongelma on onnistuttu ratkaisemaan jopa niin hyvin, että lääketieteen ja neuvolajärjestelmän tuloksena lapsikuolleisuus on tämän päivän itsenäisessä Suomessa maailman pienintä.

Lapsivieraiden erityinen huomioiminen juuri tänä vuonna Hakkapeliittatapahtumassa onkin hieno ele. Tammelan kunta ja koko Lounais-Häme haluavat profiloitua lapsiystävällisiksi ja viestittää tahtoa panostaa perheisiin. Täällä luonnon keskellä, hyvien palvelujen äärellä, on hyvä kasvattaa tulevaa sukupolvea.

 

Vaikka pienet lapset ovat kai aika samanlaisia kaikkina aikoina ja eri kulttuureissa, perheiden elinympäristössä on tapahtunut suuria muutoksia. Kun ennen sisaruksia syntyi paljon ja yhteisöt olivat tiiviimpiä, nykyään suomalainen nainen synnyttää keskimäärin 1,4 lasta. Luku on kaikkien aikojen matalin. Valitettavasti alkuvuoden tilastot näyttävät, ettei pohjakosketusta ole vielä saatu, vaan syntyvyys laskee edelleen. Suomen peruskoulussa on totuttu yli 60 000 lapsen ikäluokkaan, tänä vuonna se painuu ensimmäistä kertaa alle 60 000 rajan. Ja kun viime vuonna lapsia syntyi enää 47 577, jo aivan muutaman vuoden kuluessa jää yli 10 000 pulpettia tyhjäksi. Myöhemmin syntyvyyden lasku tulee vaikuttamaan koko yhteiskuntaan. Lastenrattaita on vähemmän katukuvassa, kylät ja seutukunnat harmaantuvat, kouluverkkoon tulee paineita, meillä alkaa olla korkeakouluissa aloituspaikat koko ikäluokalle. Vaikutukset ulottuvat myös työvoiman saatavuuteen, hyvinvointivaltion rahoittamiseen ja eläkejärjestelmän kestävyyteen.

 

Myös täällä Lounais-Hämeessä syntyvyyden lasku näkyy. Vain kymmenessä vuodessa syntyvyys on puolittunut kolmessa Lounais-Hämeen viidestä kunnasta. Humppilaan ja Ypäjälle syntyi viime vuonna kumpaankin enää 14 vauvaa. Tammela on oikeastaan ainoa myönteinen poikkeus, täällä laskeva syntyvyyskäyrä on taittunut ja puhutaan jopa pienoisesta vauvabuumista! Ehkä olisi paikallaan analysoida, mistä se johtuu ja olisiko muilla opittavaa Tammelasta!

Lapsitoiveet ovat nuorille aikuisille hyvin henkilökohtaisia asioita. Ei ole sopivaa painostaa synnytystalkoisiin. Voimme kuitenkin yhteiskuntana pyrkiä luomaan mahdollisimman suotuisat, hyväksyvät ja lapsimyönteiset olosuhteet, jotta nuoret aikuiset uskaltaisivat toivoa ja saada lapsia. Politiikalla ei suoraan voida vaikuttaa siihen, mitä nuoret toivovat tulevaisuudeltaan, mutta yhteiskunnan asenteissa ja rakenteissa riittää vielä korjattavaa ja esteitä purettaviksi. Rakentamalla Lounais-Hämeestä entistä lapsimyönteisempi ja perheystävällisempi voimme toivottavasti vaikuttaa syntyvyyteen positiivisesti täälläkin ilman painostavaa ilmapiiriä.

 

Maan uuden hallituksenkin on otettava lapsiperheiden asiat ja syntyvyyden lasku vakavasti. Viime hallituskaudella käynnistimme kollegaministeri Annika Saarikon kanssa kansallisen lapsistrategian valmistelun. Sitä valmistelemaan kutsuimme erittäin perusteellista työtä tehneen tutkijaryhmän ja laajasti eri yhteiskuntamme toimijoita. Tavoitteemme oli, että lapsistrategian pohjatyöt olisivat huolellisesti tehtyinä, jotta uusi hallitus ottaisi lapsistrategian hallitusohjelmaan. Näin kävi! Ja nyt odotukset ovat korkealla.

Perhebarometrin mukaan lapsiperheiden omat toiveet liittyvät ennen kaikkea arjen ja työn joustoihin. Kyse on monesti pienistä asioista: että perhevapaita voisi käyttää useammissa jaksoissa, että työajat ja päiväkotien aukioloajat joustavat, että työpaikalla katsotaan lämpimin silmin, kun päiväkodista tulee kesken päivän soitto, että lapsi sairastaa tai kun myös isä haluaa jäädä perhevapaille.

 

Uuden lapsistrategian keskiöön tulee nostaa lapsiperheiden sujuva arki. Ei lapsen syntymisen tarvitse muuttaa kaikkea tai olla uuvuttavaa tai raskasta. Ei tarvitse olla täydellinen, valmis elämä, että voi tulla äidiksi tai isäksi. Myös tavassa, jolla puhumme lapsiperhearjen kuormittavuudesta, on varmasti korjattavaa. Tärkeää on vahvistaa nuorten aikuisten uskoa siihen, että elämä kantaa ja apua on tarjolla, jos omat turvaverkot ovat ohuet. Työllisyyden vahvistamiseen on uuden hallituksen löydettävä uskottavia keinoja, sillä työ luo tulevaisuudenuskoa ja on parasta lapsiperheköyhyyden torjumista.

Jotta lapsistrategia saisi konkretiaa, eikä jäisi vain puheen tasolle, minulla on arjen joustojen lisäksi muutama muu ehdotus maan hallitukselle: Perhevapaauudistus, koko ikäluokan varhaiskasvatus, kaksivuotinen esiopetus. Kehitetään lapsiperheiden palveluja, kuten neuvoloita, edelleen tukemaan vanhemmuutta ja auttamaan erityisesti silloin, kun perheiltä puuttuvat tukiverkostot. Isovanhemmuudella on tärkeä, monesti korvaamaton arvo, sitä ei saa lapsistrategiassa unohtaa. Jokaisella lapsella tulee olla mahdollisuus myös löytää mieluinen harrastus, joka tuottaa onnistumisen kokemuksia. Harrastamiselle Lounais-Häme on aina tarjonnut hienot puitteet, yhtenä lippulaivoista hiljattain kansallispuistoon perustettu lasten luontoliikuntakeskus.

 

Koulujen ja oppimisen tulee tietenkin olla keskeisessä roolissa lapsistrategiassa, erityisesti on vahvistettava lasten tasa-arvoisia oppimisen mahdollisuuksia. Tänä syksynä aloittavat ekaluokkalaiset ovat muuten ensimmäinen ikäluokka, joka kokonaisuudessaan – myös täällä Lounais-Hämeessä – pääsee opiskelemaan ensimmäistä vierasta kieltä jo ekaluokalta alkaen. Tammela on tässäkin näyttänyt jo suuntaa muulle Suomelle, täällä on tarjottu kielisuihkua jo päiväkoti-ikäisille! Samoin Tammela on aktiivisesti Forssan lailla mukana 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeilussa.

 

Pikku Hakkapeliittojen kylässä tänään täällä lapset pääsevät tekemään käpylehmiä, hyppimään heinäkasoihin ja rakentelemaan majoja. Leikin avulla oppii samalla myös 1600-luvun elämästä. Ainakin omalle nyt 6-vuotiaalleni on aina ollut iso elämys tavata itse Kustaa II Adolf hoveineen, ja aivan erityisesti mieleen jäänyt jalkapuuhun joutumisen vaaranpaikka. Hakkapeliittapäivillä on siis myös hieno kasvatuksellinen tehtävä – enkä nyt puhu jalkapuusta, vaan tapahtumasta yleisesti -, mikä sopii erinomaisesti tapahtuman taustalla olevan Tammelan Nuorisoseura Auran perustehtävään. ”Kyntäköön siis aura syviä vakoja, jossa sivistyksen siemenet itäisivät ja kantaisivat runsaita hedelmiä nuorisomme hyväksi”, kuten luki nuorisoseuran alkuvuosien pöytäkirjoissa.

Hakkapeliittatapahtuma kerää tuhansia kävijöitä, ja monet meistä olemme vakikävijöitä vuosi toisensa jälkeen. Suuri kiitos 300 vapaaehtoiselle, jotka tekevät työtä sydämellä ja hyvällä yhteishengellä.

Tammela ja sen maine hakkapeliittapaikkakuntana on hyvä esimerkki siitä miten historiaa ja kulttuuriperintöä voidaan hyödyntää paikkakunnan identiteetin vahvistamisessa sekä kiinnostavuuden ja vetovoimaisuuden kasvattamisessa. Täällä näkyy ylpeys omaan kotiseutuun.

 

Tämä kaikki ympärillämme on perinteiden ja historian siirtämistä sukupolvelta seuraavalle, lapsillemme. Olkoot he tänään pääosassa.

 

Lämmin kiitos, että saamme olla täällä tänään.


« »