Säilytetään makasiini

Mitä olisi Forssa ilman punatiiliä? Kehräämön alue, kutomo, Ronttismäki, pytingit, tehtaanjohdon asunnot ja mykkäelokuvakulttuuria vaaliva elävien kuvien teatteri ovat vanhaa Forssaa kauneimmillaan. Ne ovat niin tuttuja, että emme ehkä useinkaan pysähdy katsomaan.

Pääsin viime kesänä penkomaan tyykikylän tekstiiliaarteita, joita museon väki ja vapaaehtoiset ovat pyrkineet saamaan järjestykseen ja esille. Tilkkuja on hyllykaupalla, ja aarteita ne todella ovat! Vanhoja kankaita bongailemme äitini kanssa kirpputoreilta. Se on herkullista ja palkitsevaa. Joskus löytyy rykkityykiä!

Kauniit, kulttuurihistoriallisesti arvokkaat vanhat rakennukset ovat löytäneet Forssassa uusia käyttötarkoituksia. Kehräämöstä on tullut hyvin hoidettu kulttuurin ja kasvatuksen keskus, josta löytyy muun muassa kirjasto, museoita, ammattikorkeakoulu, päiväkoti, eskari ja Wahren-opisto. Kutomolle tuli Suomen kaunein kauppakeskus. Vanhaan Voimalaan minäkin haaveilin kulttuuritilaa, mutta iloitsen, että arvotilalle on ilmeisesti löytymässä käyttötarkoitus, joka avaa ovet ja tuo elämää ja työtä paikkakunnalle.

Kerron aina vieraille siitä, miten kaksi eduskuntapuoluetta on saanut täällä syntynsä – ja vaikka aate on eri kuin omani, ei se ole syy jättää antamatta historialle arvoa.

Ympäristöministerikaudellani Forssa sai tunnustuksen, Kansallisen kaupunkipuiston statuksen. Tunnustus kertoo ”vuosisataisen maaseutuympäristön nopeasta muutoksesta teollisuustoimintojen tyyssijaksi”. Vieraspaikkakuntalaiset hämmästyvät aina Forssan vihreyttä ja runsaita puistoja. Puolimatkan elementtirakentaminen symboloi nopeaa teollistumista ja muutti kaupunkikuvaa. Aikansa edelläkävijyyttä sekin!

Eri vuosikymmenten kerrokset tekevät kaupungin. Kerran purettua ei saa takaisin, ja siksi jokaisen päättäjäsukupolven on omalla aikakaudellaan harkittava viisaasti, miten kaupunkikuvaa kehitetään.

Vanhan suojeleminen ja uuden rakentaminen on mahdollista sovittaa yhteen. Teollisuuskaupungin kehitystä ei saa sammuttaa kieltämällä kehittäminen. Se olisi väärintekemistä historiaamme kohtaan. Niille, jotka tänne haluavat investoida ja rakentaa uutta, pitää voida luvata nopea, mahdollistava kaavoitus ja pikaiset vastaukset, mikä käy ja mikä ei.

Suojellaan vanhaa Forssaa, sitä mikä on kulttuuriperintöä. Sallitaan rakentaminen sen ympärille siten, että kaupunki saa kasvaa ja kehittyä, kuten kaikkina aikoina ennenkin.

Kannatan Makasiininrannan vanhan makasiinin suojelun jatkamista. Se on myös asuinalueen omaksi eduksi: se tuo Makasiininrantaan jotain ainutlaatuista, historiaa. Mika Penttilä on oikeassa siinä, että yrittäjältä emme voi toivoa saati edellyttää miljoonien panostuksia kulttuuriperinnön suojelemiseen. Siksi meidän kaupunkilaisten on aika auttaa.

Mitä vanhaan makasiiniin? Ehdotettu on jo panimoa, museota, putiikkeja. Vaikeaa se varmaan on, mutta löytyisikö raakatilan kunnostamiseen yhteistyökuvio, joka toisi alueelle pientä liiketoimintaa?

Vuosia sitten kyselin, voisiko Kutomolle vapaina oleviin teollisuustiloihin, korkeisiin huoneisiin ja ikkunoihin, rakentaa loft-henkistä asumista. Maisemat ja miljöö ovat aivan upeita. Vanhuksillehan siellä jo on hoivakotiasumista. Tuolloin käyttötarkoitus ei vielä sallinut. Olisikohan tämäkin haave mahdollista herättää henkiin?

 

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on lounaishämäläinen kansanedustaja ja kuntapäättäjä (kok).

(Julkaistu: Forssan lehti 28.7.2019)


« »