Asiallisesti oppositiosta

Antti Rinteen hallitus syntyi lopulta helposti. 18 paikkaa vaaleissa hävinnyt Keskusta varmisti maahamme vasemmistohallituksen. Yhteinen liima löytyi rahan jakamisesta.

Kuherruskuukaudesta tuli kuitenkin lyhyt. Uudet ministerit ehtivät hädin tuskin valaansa vannoa, kun Suomen Pankki jo korjasi talousennustettaan. Kasvun hidastumisesta varoitti myös valtiovarainministeriö maanantaina. Työllisyyttä vahvistaville uudistuksille olisi kova tarve. Jos Suomi ei kasva, hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja murenee ikääntyvässä, pienien syntyvien ikäluokkien maassa.

Viikonlopun kesätoreilla huomasin ilokseni, että myös oppositioon kohdistuu paljon odotuksia. Ihmisten terveisiin ei paljon lisättävää: tavanomaisen oppositioräksyttämisen ja kaiken vastustamisen sijaan pitää keskittyä asioihin. Kehumme, kun olemme samaa mieltä. Äänestämme niiden esitysten puolesta, jotka ovat järkeviä. Tarjoamme vaihtoehtoja. Sparraamme ja kiritämme.

Vastuulliselle valtionhoitajapuolueelle voi tehdä hyvää kerätä voimia ja ajatuksia ja palata vahvempana. Emme myyneet periaatteitamme ja lähteneet mukaan ohjelmalla, johon emme voi uskoa.

Olemme silti valmiita tukemaan hallitusta sen vaativassa tehtävässä nostaa työllisyysastetta. Keinot puuttuvat hallituksen ohjelmasta ja lupaukset kaikesta hyvästä on rakennettu 60 000 uuden työpaikan varaan.

Haastekerrointa lisää myös se, että jotkut ohjelmaan sisällytetyt toimet jopa heikentävät työllisyyttä. Vaikkapa kotitalousvähennyksen leikkaamisesta olisi vielä mahdollista peruuttaa.

Esitin omassa puheenvuorossani eduskunnan täysistunnossa useita työllisyyttä vahvistavia uudistuksia, kuten ulkomaisen työvoiman saatavuusharkinnasta luopumista, naisten työllisyyttä vahvistavaa perhevapaauudistusta, jatkuvan oppimisen reformia osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseksi, reilua paikallista sopimista sekä työn verotuksen tuntuvaa keventämistä. Ahkeruudesta pitäisi palkita. Meidän tulisi verottaa vähemmän sitä, mitä haluamme enemmän, eli työtä.

Kun työikäisten määrä vähenee, Suomen politiikan pitäisi olla ylistystä ahkeruudelle. Kun herää aamulla ja menee töihin, pitää voida olla aivan varma, että se kannattaa.

Uusi hallitus aikoo myydä kolmella miljardilla valtion omaisuutta ja jakaa rahat. Lempeälläkin tulkinnalla vain noin kolmannes kolmen miljardin kokonaispotista on tulkittavissa aidoiksi tulevaisuusinvestoinneiksi. Muut ovat tavallisia juoksevia menoja, kuten maksutonta ehkäisyä, porotalouden vahvistamista ja lähetystöjä maailmalla.

Ehdotus hallitukselle: jos valtion omaisuutta päätetään myydä, sillä tulisi rahoittaa aitoja kauaskantoisia tulevaisuusinvestointeja. Muuten ilo ja hyöty jäävät lyhytaikaisiksi. Pitkän tähtäimen investointeina voidaan pitää esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääomittamista tai merkittäviä tie- ja raidehankkeita.

Näitä teemoja pääsen työstämään uusissa haasteissa. Aloitan eduskunnan valtiovarainvaliokunnassa ja kahden vuoden päästä talousvaliokunnan puheenjohtajana. On tunne, että juuri näillä sektoreilla meillä riittää eduskunnassa kirittämistä uudelle hallitukselle – asiat edellä, vaihtoehtoja tarjoten!

 

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja hämäläinen kansanedustaja.

 

(Julkaistu: Hämeen Sanomat 24.6.2019)


« »