Tarvitaan näköala paremmasta

Kansan enemmistön protesti ylimielistä, etäistä eliittiä vastaan. Kyllästyminen. Epävarmuuden kasvaminen ja sen pelko. Tunne siitä, että asiat luisuvat väärään suuntaan eikä itse voi vaikuttaa. Nämä ovat kaikki arvioituja taustatekijöitä sille, miksi kävi niin kuin kävi.

Loukkaavista kommenteista, kähmintäsyytöksistä ja törkypuheista huolimatta monet naisetkin, joissain ryhmissä jopa enemmistö, äänestivät Trumpia. Tämä kertoo, että halu muutokseen oli lopulta suurin tekijä – ja Trump nähtiin ulkopuolisena, muutoksentekijänä.

Huomionarvoista on, että nuoret olisivat äänestäneet toisin. He ovat kasvaneet yhteiskunnassa, jossa moninaisuus on läsnä kaikkialla. Ehkä siksi puhe helpoista ratkaisuista ei samalla tavalla vakuuttanut nuoria – heihin ei yhtä helposti tehoa kiilan lyöminen kansalaisten väliin alkuperän, taustan, ihonvärin tai uskonnon perusteella. Tämä on ajatus, joka luo toivoa.

Trumpin voitto luo epävarmuutta ja epävakautta. Hänen aiempien puheidensa perusteella on kaikki syy olla huolissaan. Voiton jälkeinen puhe oli toisen sävyinen, se oli ihan eri maata. Tulevat ajat näyttävät, käykö toteen viisaus, että valta tuo vastuun.

Brexit ja Trump pitää joka tapauksessa viimeistään nyt ottaa ilmiöinä vakavasti. Meidän pitää rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen voi kokea merkityksellisyyttä ja osallisuutta, jossa jokainen tulee kuulluksi. Meidän tulisi oppia katsomaan maailmaa eri tavoin ajattelevien ihmisten silmin – kyetä asettumaan toisten ihmisten asemaan. Se edellyttää sitä, että tunnemme toisemme.

Maailman muutos on jatkuvaa ja niin nopeaa, että se ymmärrettävästi pelottaa. Yhä monimutkaisemmassa maailmassa on helppo hakea turvaa ja selkeyttä menneestä. Kun ammatteja katoaa, uusia syntyy, riskit pudota työelämän ulkopuolelle kasvavat. Nuorillemme maailmassa on samaan aikaan enemmän mahdollisuuksia kuin koskaan, mutta myös pelottavaa epävarmuutta: Entä jos minä tai läheiseni emme pärjääkään? Jos en pysykään mukana? Emme saa antaa toivottomuuden ja näköalattomuuden kasvaa emmekä Suomen jakautua voittajiin ja häviäjiin. Meidän pitää onnistua rakentamaan Suomea, jossa kaikkien elämässä on toivoa, kaikkien elämänlaatu paranee – ei vain rikkaiden, koulutettujen, kaupunkilaisten…

Tarvitaan näköala paremmasta – kaikille. Kestävä hyvinvointiyhteiskunta perustuu ihmisten osallistumiselle. Meidän pitää oppia ja pitää arvossa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Meidän tulee rakentaa Suomea niin, että ihmiset kohtaavat arjessa, ettei maa jakaudu samanmielisten kupliksi. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vältämme asuntopolitiikassa asuinalueiden eriytymistä, lisäämme eri väestöryhmien – vaikkapa maahanmuuttajien ja suomalaisten tai vanhempien ja nuorempien – luonnollista kohtaamista arjessa, työpaikoilla, kouluissa ja vapaa-ajalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että rakennamme peruskoulua jatkossakin tasa-arvoisten mahdollisuuksien ajatukselle paikkana, jossa erilaisista taustoista tulevat oppivat yhdessä eivätkä koulut jakaudu paremman väen ja heikomman väen kouluihin.

Itseemme käpertyminen, yhteyksien katkaiseminen, itsetyytyväiseen paremmuuteen turvautuminen olisivat nyt täysin vääriä reaktioita suomalaisilta Amerikan suuntaan. Olemme jo kuulleet joidenkin kauhistelevan tulevan Trump-hallinnon tyhmyyksiä tai äänestäjien hölmöyttä. Tämä on todella ylimielinen lähtökohta. Vaikka en ole samaa mieltä tuloksesta, tie eteenpäin on tasavertaisen yhteistyön ja ymmärtämisen tie. Kansainvälisten yhteyksien lisääminen on Suomelle ainut mahdollinen kehityssuunta.