Huomenta Suomi!

Kolumni julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 2.1.2016.

Suomen hieno historia on täynnä ongelmanratkaisun kykyä. Vaikeina vuosina suomalaiset löysivät toisensa ensin sodassa, sitten jälleenrakentamisen ja hyvinvointiyhteiskunnan luomisen kukoistavina vuosina.

Vuoteen 2016 Suomi herää kuin kömpelö karhu talviunilta. Uni maistui makealta, mutta nyt viluttaa ja ylimääräiset varastot on syöty, ylikin. Pitäisi päästä liikkeelle tästä kohmeesta ja luoda jotain uutta.

Kulunut vuosi muistutti uuden maailman arvaamattomuudesta ja nopeista muutoksista. Turvapaikanhakijoiden tulo oli yksi esimerkki monimutkaisen maailman ilmiöistä. Voimme omalla toiminnallamme vaikuttaa sen seurauksiin, mutta vain pieneltä osaltamme pohjimmaisiin syihin keskinäisriippuvuuksia täynnä olevassa maailmassa.

Suomi velkaantuu, eikä taloutemme ole kasvanut kohta neljään vuoteen. Moni suomalainen, joka haluaisi tehdä töitä, on töitä vailla. Ympärillämme on paljon pahaa oloa, mutta myös ylimääräistä hälyä ja vihaista puhetta.

Suomen uudistumiskyky yskii. Suomalaisen yhteiskunnan toimintatavat, rakenteet ja hyvinvointi on rakennettu aikaan, jolloin maailma oli vähemmän monimutkainen. Nyt muutoksia on paljon, ne ovat nopeita, ja niiden vaikutuksia on vaikea ennakoida, koska kaikki liittyy kaikkeen. Olemme, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, riippuvaisia toinen toisistamme, yli kaikkien rajojen.

Me suomalaiset olemme ylpeitä siitä, että lapsemme ovat maailman kärkeä oppimistuloksia mittaavissa OECD:n PISA-vertailuissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että myös suomalaiset aikuiset ovat maailman huippuja vastaavissa aikuisten vertailuissa. Erityisen hyviä olemme mitatusti ongelmanratkaisutaidoissa.
Voisi ajatella, että kansakunta, joka on täynnä maailman parhaita ongelmanratkaisijoita, pärjäisi hyvin muuttuvassa maailmassa. Viime aikoina ei ole siltä näyttänyt.

Toivon ensi vuodelta, että se olisi edellistään sallivampi ja toiveikkaampi. Että hieman useammin sanoisimme, että jokin asia sopii ja käy, kyllä kiitos, tämä muutos sopii minulle!

Toivon, että näemme uudistumisen välttämättömyyden ja mahdollisuuden. Toivon, että vanhojen etujen puolustamisen sijaan tartumme uusiin tilaisuuksiin ja rakennamme kestävää tulevaisuutta uudessa toimintaympäristössä.

Ehdotan, että luotamme enemmän ihmisiin. Puramme raskasta sääntelyä ja vapautamme kilpailua, jotta yrityksemme pääsevät eteenpäin, pärjäävät maailmalla ja luovat uusia työpaikkoja tähän maahan. Toteutamme valinnanvapautta palveluissa, koska siitä hyötyvät kaikki. Uudistamme koulutusta, jotta se vastaa uuden ajan osaamistarpeisiin eikä jää jälkeen. Pysäytämme velkaantumisen, vaikka se vaatii leikkauksia, koska on väärin syödä tulevien sukupolvien leipää.
Ehdotan, että teemme enemmän yhdessä. Toivonpilkahduksen toi Pariisissa solmittu maailmanlaajuinen ilmastosopimus, joka osoitti, että riittävän vakavan paikan tullen maailmassa on kykyä sopia myös mahdottomalta tuntuvasta.

Toivon, että ensi vuonna Suomessa jokainen uskaltaa jälleen sanoa ja kirjoittaa oman mielipiteensä ja jossa ilman toisia loukkaamatta voi sanoa myös sen, jos elämässä jokin asia onkin ihan hyvin.

Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on hämäläinen opetus- ja kulttuuriministeri.