Avoin kirje aloitti keskustelun – jatketaan sitä!

Avoin kirjeeni yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdolle on herättänyt hyvää keskustelua Facebookissa ja vähän mediassakin. Jatketaan sitä. Uskon, että tästä voi kehittyä liikettä ja muutosta, jota on pitkään kaivattu.

Kirjoitin kirjeen yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen johdolle, mutta huomaan sen herättäneen keskustelua erityisesti tutkijoiden keskuudessa.

Eräs yliopistotutkija kirjoitti laajasta, pinnan alla kytevästä tyytymättömyydestä tutkijanuriin Suomessa. Olen huomannut tämän. Moni kertoo, kuinka työajasta leijonanosa menee tutkimushakemusten kirjoittamiseen epävarmuudessa, matkalaskuihin, vanhojen tietojärjestelmien kanssa taisteluun ja raportointiin varsinaisen työn – tutkimuksen ja opetuksen – sijaan. Jatkuva epävarmuus ja pätkätyösuhteet lannistavat erityisesti nuoria tutkijoita. Tähän viittasin, kun puhuin byrokratianpurusta. Yliopistot eivät elä ilman hallintoa ja tukipalveluita, siellä tehdään korkeakoulutuksen ja tieteen hyväksi erittäin tärkeää työtä. Mutta aivan niin kuin kaikkialla muuallakin yhteiskunnassamme, digitalisaatiota hyödyntämällä, yhteistyötä lisäämällä ja toimintatapoja kehittämällä voidaan tulevaisuudessa turvata resurssien viisas käyttö ennen kaikkea ydintoimintaan, joka yliopistoissa on opetus ja tutkimus. Paljon hyvää työtä on jo tehty. Pyysin myös taannoisessa tapaamisessani Tieteentekijöiden Liiton ja Professoriliiton kanssa, että he ideoisivat keinoja, joilla professorien ja tutkijoiden työtä voitaisiin vapauttaa itse tutkimukseen.

Myös tutkimukseen kohdistuvat leikkaukset herättävät ymmärrettävää kritiikkiä. En olisi leikkauksia toivonut enkä vähättele niiden merkitystä, mutta työni on pyrkiä katsomaan tulevaisuuteen ja huolehtimaan siitä, että emme lamaannu ja jää paikallemme, vaan mietimme, miten käytämme olemassa olevat resurssit viisaammin, jotta saamme nostettua tieteen tasoa.

Myös kirjeeni tietopohjasta on kysytty. Opetus- ja kulttuuriministeriö seuraa ja vertailee korkeakoulujen ja niiden toimintaympäristön kehitystä jatkuvasti tilastojen, indikaattoreiden ja tutkimusten avulla. Tärkeimpiä viimeaikaisia tutkimuksia, selvityksiä ja vertailuaineistoja ovat Suomen Akatemian tieteen tila ja taso vuodelta 2014, kansainvälisen asiantuntijaryhmän (Technopolis Group) maaliskuussa 2015 valmistunut analyysi Suomen korkeakoulu- ja tutkimusjärjestelmästä, pohjoismaiset vertailut, EU:n tilastot ja Innovation Union Scoreboard sekä OECD:n tuoreimmat indikaattori- ja tilastoraportit (mm. Science, Technology and Industry Scoreboard 2015, Education at a Glance, The Innovation Imperative). Käynnissä olevat yliopisto- ja ammattikorkeakoulu-uudistusten arvioinnit tuovat lisävalaistusta Suomen korkeakoulujärjestelmän tilaan ja kehittämistarpeisiin.

Tuoreimpien käytettävissä olevien OECD –tilastojen mukaan Suomen panostus korkea-asteen koulutusinstituutioihin suhteessa bruttokansantuotteeseen on OECD-keskiarvoa ja muita Pohjoismaitta korkeampi. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan panostukset ovat edelleen maailman huippuluokkaa. Vaikka osuus on pudonnut viime vuosina, on se Suomessa edelleen maailman isoimpia (3,3 %) ja edellä olivat vuonna 2012 ainoastaan Etelä-Korea ja Israel. Ruotsissa ja Japanissa osuus oli Suomen luokkaa.

Leikkaukset eivät tilannetta helpota, sen tiedän. Siksi entistäkin tärkeämpää on miettiä, miten resurssit käytetään tulevaisuudessa. Taloustilanteen vaikeuden tiedämme jokainen.

Suomen Akatemian Tieteen tila 2014 -raportti osoitti, että viittausindikaattorien perusteella Suomen tieteen taso on vakaa ja maailman keskitasoa parempi, mutta tällä vuosituhannella Suomi on selvästi jäänyt jälkeen monista OECD-maista. Ne maat, jotka 2000-luvun alussa olivat Suomen edellä, ovat säilyttäneet tai kasvattaneet etumatkaansa. Lisäksi useat verrokkimaat ovat ohittaneet Suomen.

Akatemian raportissa kiinnitetään huomiota Suomen korkeakoulu- ja tutkimusjärjestelmän haja-naisuuteen. Tieteenaloittaisessa tarkasteltaessa todetaan, että puolet yliopistoissa edustettuina olevista 54 tieteenalasta on edustettuna vähintään kuudessa yliopistossa. Yli kolmannes yliopistojen tieteenalayksiköistä on sellaisia, joissa professorikuntaa henkilötyövuosina laskettuna on kolme tai vähemmän. Yliopistojen tieteellisesti vaikuttavimmat alat viittausindikaattoreiden perusteella ovat edustettuina korkeintaan viidessä yliopistossa. Osaaminen on hajautunut laadukkaan opetuksen ja tutkimuksen näkökulmasta kovin moniin vähäisellä asiantuntijajoukolla toimiviin yksiköihin.

Kansainvälisen asiantuntijaryhmän (Technopolis Group) keväällä 2015 julkaistussa selvityksessä tarkasteltiin suomalaisen korkeakoulujärjestelmän kehittämistarpeita suhteessa Tanskan, Sveitsin, Irlannin ja Alankomaiden korkeakoulumallien kehityssuuntiin ja toimintaympäristön muutokseen. Arviointiryhmä piti Suomen korkeakoulujärjestelmää sinänsä hyvin toimivana, mutta kiinnitti erityistä huomiota järjestelmän hajanaisuuteen ja korkeakouluyksiköiden suureen määrään maan kokoon nähden. Ryhmä suositti yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyön ja korkeakoulu-järjestelmän joustavuuden lisäämistä.

Suomen Akatemian raportissa suositettiin, että yliopistot profiloituisivat nopeasti tutkimuksessaan keskeisille vahvuusalueilleen ja niistä kumpuaviin uusiin avauksiin. Tarvitaan työnjakoa ja yhteistyötä, poisvalintoja ja pitkäjänteisiä panostuksia kunkin organisaation kannalta strategisiin alueisiin. Suositusten mukaan yliopistojen ja tutkimuslaitosten yhteistyön mahdollisuuksia tulee hyödyntää nykyistä enemmän.

Tässä joitain kehittämisajatuksia.

Mutta kuten huomaatte, pallo on nyt heitetty – osallistukaa keskusteluun. Tavoite meillä lienee kuitenkin yhteinen – osaamis- ja sivistyspääoman kasvattaminen vaikeassakin taloustilanteessa.