Emme me ihmiset ole niin kovin erilaisia

Kolumni 30.8.2015

Suomi on koko historiansa ajan saanut vaikutteita toisista kulttuureista. Suomeen on tultu, ja täältä on lähdetty. Suomi on ollut myös apua vastaanottava maa.

Nykyinen hyvinvointimme – se, että nyt läpikäytävistä vaikeuksistakin huolimatta olemme yksi maailman vauraimmista maista – on avoimen ja kehityshakuisen politiikan ja kansainvälistymisen seurausta. Olemme oppineet muilta ja vieneet omaa osaamistamme ympäri maailmaa. Uudet kulttuurit ja ideat ovat vaihtaneet paikkaa.

Ihmisiä liikkuu maailmalla nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Rajat ovat madaltuneet, työ ylittää kansallisvaltioiden rajoja, Suomeen syntyy yrityksiä, jotka ovat kansainvälisiä jo syntyhetkestään osana globaaleja markkinoita. Koulutusjärjestelmämme kasvattaa globaalissa maailmassa pärjääviä maailmankansalaisia.

Maailman kriisit lisäävät liikkumista. Maailmassa arvioidaan olevan tällä hetkellä yli 60 miljoonaa pakolaista. Pakolaiskriisi on suurin sitten toisen maailmansodan, ja Euroopan unionin sisällä Kreikan kriisiäkin kimurantimpi tulevien vuosien poliittinen kysymys.

Maahanmuutto ja ihmisten vapaa liikkuvuus ovat tulleet jäädäkseen – megatrendi, jota vastaan voi halutessaankin taistella vain tiettyyn rajaan saakka.

Suomessa keskusteluilmapiiri on kiristynyt. Olli Immosen karut lausunnot, sosiaalisen median koventunut kieli, syvät ennakkoluulot ja sisäänpäin käpertyminen, vaikeneminen, tuomitsematta jättäminen, avoin rasismi ja jopa väkivaltaiskut huolestuttavat. Joskus tuntuu, että on jopa vaikea löytää paikkaansa ääripäiden välistä. Suurin osa suomalaisista kaipaisi ratkaisuja, jotka ovat samaan aikaan sekä humaaneja että pragmaattisia.

Kansainvälinen muuttoliike ulottuu myös Hämeeseen ja puhuttaa paljon. Suomeen on viime vuosina tullut keskimäärin noin 3 000-4 000 turvapaikanhakijaa vuosittain. Nyt luku on jo 6 000 ja loppuvuonna hakijamäärän odotetaan olevan jo noin 15 000. Se on paljon ja tuottaa huolta resurssien riittävyydestä, mutta vertailun vuoksi: Ruotsiin arvioidaan tulevan tänä vuonna 80 000 ja Saksaan 750 000. Molemmat maat ovat myös hyötyneet vierastyövoimasta.

Jo kansainväliset sopimukset velvoittavat meitä tarjoamaan turvapaikanhakijoille asialliset olot ja heidän asiansa käsittelyn. Suomella vauraana maana on velvollisuus auttaa suojelun tarpeessa olevia. Hakijoista on eroteltava ne, jotka eivät ole suojelun tarpeessa. Se on viranomaisten tehtävä, eikä sitä ratkaista netin keskustelupalstoilla tai mielenosoituksissa.

Maahanmuuttoa, turvapaikanhakijoita ja pakolaiskriisiä koskevissa keskusteluissa faktat jäävät usein huhujen, pelkojen ja ennakkoluulojen varjoon. Paras tapa lievittää ennakkoluuloja puolin ja toisin on yhteistyön ja kontaktien lisääminen valtaväestön ja maahanmuuttajien kesken. Emme me ihmiset ole niin kovin erilaisia, vaikka olisimme sattuneet syntymään maailman eri laidoille.

Pieni Suomi ei pärjää kääntymällä sisäänpäin tai haikailemalla maailmaan, jota ei enää ole olemassa. Pian satavuotias Suomi on avoin, suvaitsevainen ja kansainvälinen maa, joka kunnioittaa erilaisia kulttuureja ja näkee ne rikkautena. Asioista on voitava keskustella, puhua ja kirjoittaa vapaasti ja kriittisestikin. Se on yhteiskunnallisen kehityksen perusta. Keskustelun on kuitenkin oltava asiallista ja perustuttava faktoihin.

Inhimillisyys toisia ihmisiä kohtaan ei ole pahitteeksi näinä aikoina, oli sitten kyse kanssaeläjistä täällä Suomessa tai heistä, jotka joutuvat jättämään kotinsa. Sydämettömyys on yhteiskunnalle paljon suurempi uhka kuin mikään ulkoa tuleva.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on opetus- ja kulttuuriministeri (kok) Hämeestä.