Suomalainen koulutus kaipaa modernisointia

Mielipide, Etelä-Suomen Sanomat 10.4.2015

Internet ja digitalisaatio ovat muuttaneet maailman. Ne tulevat mullistamaan myös opetuksen, mutta millä aikataululla – ja pysyyko Suomi perässä?

Insinöörikansa Suomi on toistaiseksi aika heikosti hyödyntänyt digitalisaatiota oppimisessa. Koulu on melkein ainoita paikkoja, missä lapset ja nuoret eivät käytä älypuhelimia. Sukupolvien välinen kuilu teknologisessa osaamisessa on kasvanut. Me aikuiset olemme usein auttamatta pihalla siitä, miten nuoriso kommunikoi ja hyödyntää teknologiaa.

Oma pieni tyttöni ei ole vielä kahtakaan, mutta osaa seikkailla iPad-maailmassa paremmin kuin isovanhempansa. Hän osaa itse valita Youtubesta ”pipsapossut” ja pelata Pikku-Kakkosen sovelluksella. Oivaltamisen iloa on hauska seurata. Lapsi on oppinut iPadilla värejä, numeroita, englantia ja muuta jännää. Rajojen ja ”ruutuajan” asettaminen on tietenkin vanhempien tehtävä.

Tieto on nykyisin entistä paremmin kaikkien saatavilla. Koulun ”monopoli” oppimisympäristönä murtuu. Internet on tasa-arvoistanut mahdollisuuksia myös oppia. Uudet innovaatiot ovat äkkiä käytössä kaikkialla maailmassa, eikä tietoa enää omisteta samalla tavalla kuin aiemmin.

Yhtäkkiä olemme maailmassa, jossa huippuyliopistojen luennot ovat vapaata riistaa netissä. Se on huikea asia. Enää tieto ei lepää pääkaupunkien kansalliskirjastojen kätköissä, vaan tulee hakukoneella sekunneissa etsijänsä luo. Sitä mukaa, kun ihmiset pääsevät kaikkialla maailmassa – myös kehittyvissä maissa – älypuhelinten ja internetyhteyksien voimalla osalliseksi avautuvasta maailmasta ja tiedosta, maailma ei ole entisellään. Kynnys vuorovaikutukseen madaltuu. Twiitata voi vaikka Valkoisen talon kanssa.

Tämä on digitalisaation hienoimpia asioita. Se edistää aivan uudella tavalla tiedon ja tiedonvälityksen saatavuutta, myös demokratiaa ja yhdenvertaisuutta. Se avaa mahdollisuuksia niille, joilla niitä ei ole aikaisemmin ollut.

Samaan aikaan täällä Suomessa mietitään, mitä meidän pitäisi tehdä. Olemme pärjänneet hyvin Pisa-mittauksissa, mutta samalla antaneet sen laiskistaa kehitystä.

Suomi voi rakentaa kestävästi vain osaamisen ja sivistyksen varaan. Koulutuksen mallimaa taantuu, jos se ei uudistu. Kansainvälinen kilpailu osaamisella ja innovaatioilla on kiristymässä nopeasti. Suomalainen koulumaailma on maailman kärkeä, mutta oppimiseen, opettajuuteen ja oppimisympäristöihin liittyviä käsityksiä ja käytäntöjä on päivitettävä.

Oppimisesta tulee entistä enemmän ajasta ja paikasta riippumatonta, aivan kuten työelämästäkin. On tullut aika vapauttaa lapset ja nuoret pulpeteista.

Sähköiset oppimismateriaalit kehittyvät huimasti. Sähköiset alustat ja oppimisympäristöt kehittyvät entistä vuorovaikutteisimmiksi. Oppimateriaaleja tallennetaan pilvipalveluihin. Opettaja näkee oppilaan harjoittelun ja kehityskäyrän, tekipä tämä tehtävät sitten luokassa, bussissa tai kotona.

On selvää, että suuret muutokset ajattelussa ja toimintatavoissa vaativat aikaa, ajattelua ja hyviä soveltavia käytäntöjä. Opettajien täydennyskoulutukseen on panostettava, ja sitä ammattikunta itsekin toivoo. Uusien taitojen oppimisesta on – viimeistään nyt – tullut elämänmittaista.

Kun maailman mahdollisuudet avautuvat, suurin kysymys on se, miten koulumaailma ja aikuiset onnistuvat ruokkimaan lasten ja nuorten luontaista uteliaisuutta oppia uutta.

Peruskoulun yksi tehtävä on kautta sen historian ollut tasata lähtökohtaeroja ja auttaa lapsia ja nuoria kasvamaan täyteen mittaansa. Uusi teknologia avaa mahdollisuuksia ennennäkemättömällä tavalla. Tulevaisuuden suuri kysymys on, miten koulumaailma onnistuu herättämään oppimisen halun, motivaation, uteliaisuuden ja näköaloja hyödyntää maailman mahdollisuudet.

Sanni Grahn-Laasonen
Ympäristöministeri, hallituksen sivistyspoliittisen ministerivaliokunnan jäsen (kok)