Maaseudun investointeihin vauhtia

Mielipide, Maaseudun tulevaisuus 30.3.2015

”Kun suurissa hankkeissa nykyisellään hanke voi joutua käsiteltäväksi kunnan eri viranomaisissa 13 kertaa ja kansalaisilla voi olla tilaisuus lausua siitä 8 kertaa, ei kukaan voi pitää tätä oikeasuhtaisena.” Näin totesi ministeri Lauri Tarasti, joka arviointiryhmän johtajana selvitti pyynnöstäni keinoja lupaprosessien sujuvoittamiseksi.

Ympäristöministerinä olen saanut kuulla jos jonkinlaista tarinaa junnaavista lupa- ja kaavaprosesseista. Tällä hetkellä liian moni investointi ja uuden kasvun alku odottaakin lupajonoissa, samalla kun Suomi kaipaa lisää työtä ja työpaikkoja.

Olen sitä mieltä, että Suomi ja suomalaiset ansaitsevat parempaa. Valtion velkaantumisen jatkaminen ja tulevien sukupolvien piikkiin eläminen ei ole enää vaihtoehto. Toisaalta yksin kituuttamalla, juustohöyläämällä tai veroja korottamalla ei Suomi lähde uuteen nousuun. Tarvitaan uudistuksia, joiden avulla työ asetetaan etusijalle. Lupaprosessien sujuvoittaminen ja turhan byrokratian purkaminen ovat tätä työtä parhaimmillaan.

Konkreettisia tekoja on jo tehty

Turhan byrokratian pyörittäminen ei ole kenenkään etu; ei luvanhakijan, ympäristön tai viranomaisen. Sujuvat prosessit varmistavat myös korkean ympäristönsuojelun tason, kun keskitytään olennaiseen ja kohdennetaan resurssit sinne, missä niitä oikeasti tarvitaan.

Monesti puhutaan, että jotain tulisi tehdä. Nyt on tehty, eikä vain puhuttu, ja lupaprosessien sujuvoittamisessa on otettu konkreettisia askelia eteenpäin. Ministerikauteni merkittävin lakihanke, ympäristönsuojelulain uudistuksen toinen vaihe, vähentää lupahakemusten määrää arviolta noin 20 prosenttia. Ympäristönsuojelulaki vahvistettiin ja siihen liittyvä asetus hyväksyttiin valtioneuvostossa tällä viikolla. Muutokset tulevat voimaan 1. toukokuuta alkaen.

Uudistus tuo helpotusta myös maatalousyrittäjien arkeen. Yksi tärkeimmistä on ympäristölupien automaattisesta tarkistamismenettelystä luopuminen, sillä luvan tarkistaminen on ollut lähes yhtä raskas prosessi kuin uuden luvan hakeminen. Tarkistamisen korvaa valvovan viranomaisen arvio, tarvitseeko lupaa muuttaa. Etenkin maatiloilla, joilla toiminta on pääsääntöisesti vakiintunutta, lupien automaattinen tarkistaminen on tarkoittanut turhaa työtä molemmille osapuolille. Ja säästöäkin syntyy, kun lupaa ei tarvitse lähteä uusimaan.

Toiseksi noin 3300 eläinsuojaa poistuu lupavelvollisuuden piiristä, mikä vapauttaa voimavaroja. Luparajojen nostaminen toivottavasti kannustaa investoimaan pienillä tiloilla, kun lupakynnys ei heti ylity. Ympäristönsuojeluasetuksen muutoksella puolestaan nyt aluehallintovirastojen luvittamia eläinsuojia siirtyy luvitettavaksi ja valvottavaksi kuntiin, lähemmäksi tiloja.

Kolmas uudistus koskee maa-ainesluvan ja ympäristöluvan menettelyjen yhdistämistä. Mennään siis kohti yhden luukun periaatetta. Tästä luparosessien sujuvoittamistyön lopullisesta maalista olemme vielä kaukana, mutta askel askeleelta mennään oikeaan suuntaan.

Ympäristönsuojelulain uudistus jatkuu

Ympäristönsuojelulain uudistuksen kolmas vaihe on alkanut. Tavoitteena on edelleen sujuvoittaa lupakäytäntöjä muun muassa karsimalla päällekkäisyyksiä ja ottamalla laajemmin käyttöön yksinkertaisempia menettelyjä. Kolmannen vaiheen ehdotus hallituksen esitykseksi on määrä valmistua loppuvuodesta 2015.

Työssä tarkastellaan muun muassa ympäristönsuojelulain mukaisten luvanvaraisten laitosten luetteloa, tarvitsevatko kaikki, ympäristönsuojelulain muutoksen jälkeen vielä noin 15 000 toimintoa ympäristölupaa vai riittäisikö joillekin yksinkertaisempi menettely.

Eläinsuojien osalta arvioidaan edellytyksiä säätää nyt lupamääräyksissä ratkaistavista asioista toimialakohtaisessa valtioneuvoston asetuksessa. Tämän jälkeen arvioidaan, missä laajuudessa asetus mahdollistaa eri toimintojen siirtämisen lupamenettelystä rekisteröintimenettelyyn. Tämä työ on tärkeää, sillä eläinsuojat ovat suurin yksittäinen lupavelvollisten ryhmä. Jos eläinsuojien luvitusta saadaan sujuvoitettua, vaikuttaa se koko järjestelmän tehokkuuteen.

Tarastin ryhmän esitys antaa askelmerkit tulevaan

Vastikään sain vastaanottaa ministeri Lauri Tarastin arviointityöryhmän ehdotukset, kuinka sujuvoittaa lupakäytäntöjä. Kun syksyllä asetin työryhmän, odotin mietittyjä ja toteuttamiskelpoisia esityksiä, jotka vauhdittavat käytäntöjä ilman että ympäristönsuojelun tasosta tingitään. Työryhmä teki hyvää työtä, ja valmistelu käynnistyy Tarastin esitysten pohjalta heti, vielä tämän hallituksen aikana.

Tarastin ryhmä ehdottaa muun muassa toiminnanharjoittajan ja keskeisten viranomaisten välistä ennakkoneuvottelua mahdollistettavaksi kaikissa ympäristövaikutusten arviointia vaativissa, noin 30-50 vuosittaisessa hankkeessa. Ennakkoneuvottelusta on saatu hyviä kokemuksia Äänekosken biotuotetehtaan luvituksessa, jossa keskeiset luvat saatiin ennätysajassa, reilussa neljässä kuukaudessa. Tämä antaa uskoa Suomen tulevaisuuteen biotalouden edelläkävijänä!

Pienemmissä hankkeissa ympäristönsuojelulakiin ehdotetaan lisättäväksi säännökset sähköisestä neuvonnasta kaikissa ympäristölupahankkeissa. Neuvonta sisältäisi valmiit lupahakemuslomakkeet, tiedot tarvittavista selvityksistä ja arvion asian käsittelyn aikataulusta. Nämä kaksi uudistusta tulee tuoda eduskuntaan jo tulevalla syysistuntokaudella.

Seuraavan hallituksen ohjelmassa Tarastin ryhmän työ on otettava ohjenuoraksi. Lupaprosessien sujuvoittaminen on juuri sitä turhan byrokratian purkamista, mitä Suomi tarvitsee. Kun halutaan vauhtia maaseudun ja biotalouden investointeihin, tarvitaan tekoja. Nyt niitä tekoja on – ja lisää on tulossa!