Uuden vuoden toiveet: ilmastosopimus ja liikettä Suomeen

Itä-Häme 30.12.2014

Vuodesta 2014 minulle jäävät mieleen ainakin Liman ilmastoneuvottelut, cleantech-viennin edistäminen Kiinassa sekä työ paremman sääntelyn puolesta.

Syksyllä, tultuani nimitetyksi ympäristöministeriksi, polkaisimme pääministeri Alexander Stubbin kanssa käyntiin parempaan sääntelyyn tähtäävän työn.

Toivon esimerkiksi, ettei haja-asutusalueiden jätevesiasetuksen kaltaisia virheitä pääsisi syntymään. Ne vähentävät ihmisten uskoa politiikkaan ihan syystä, ja niiden korjaileminen jälkikäteen on aina vaikeampaa.

Ympäristöhallinnossa olemme tehneet kovasti töitä, jotta nykyinen jäykkä lupajärjestelmämme sujuvoituisi. Kyse ei ole pienestä asiasta. Lupaprosesseissa on odotustilassa tälläkin hetkellä Elinkeinoelämän Keskusliiton arvion mukaan 3-4 miljardin euron arvosta erilaisia hankkeita. Näillä toteutuessaan saadaan paitsi vauhtia kansantalouteen, myös vauhtia esimerkiksi puhtaamman energian ja ympäristöfiksun teknologian tuloon.

Oman ministerikauteni suurin lainsäädäntökokonaisuus, ympäristönsuojelulain toinen vaihe, eteni valtioneuvostosta eduskuntaan. Se tehostaa ympäristölupaprosesseja ja vähentää lupahakemusten määrää arviolta jopa 20 prosenttia. Sujuvoittamista tehdään ympäristönsuojelun tasosta tinkimättä. Työ jatkuu. Ministeri Lauri Tarastin johdolla etsitään parhaita keinoja vauhdittaa lupaprosesseja. Tästä työstä on luvassa tuloksia helmikuun lopussa.

Loppuvuoden isoin ponnistus oli Liman ilmastokokous, missä syntyi pohjapaperi ensi vuoden ilmastoneuvotteluihin. Tavoitteena on globaali, kunnianhimoinen ja laillisesti sitova ilmastosopimus Pariisissa vuoden kuluttua joulukuussa.

Uuden ilmastosopimuksen syntyminen on yksi suurimmista toiveistani uudelle vuodelle. Ilmastonmuutos on aikamme suurin uhka, eikä siitä puhuta tarpeeksi. Maailman mailta odotetaan kevään aikana ilmoituksia siitä, millaisia päästövähennys- ja muita lupauksia ne ovat valmiita antamaan. Tavoitteena on, ettei ilmasto lämpenisi yli kahta astetta. Tällä tiellä emme, valitettavasti, vielä ole. Se huolestuttaa.

Ensi vuosi on myös tärkeä Suomen tulevaisuuden osalta. Kotimaamme on, kuten tiedämme, vaikeassa tilanteessa. Se, että päätöksiä ei ole syntynyt tarpeeksi, johtuu siitä, että kaikki eivät ole olleet yhtä huolissaan. Erityisesti tämän hallituskauden alussa osa kuvitteli, että aika korjaisi ongelmamme. Että jostain tulisi yhtäkkistä kasvua. Ei tule. Mitä pidemmälle tosiasioiden tunnustamista venytetään, sitä vaikeampaa on kääntää suuntaa. Emme pääse karkuun sitä, että tarvitsemme talouden tasapainottamista, rakenneuudistuksia, yrittäjyyden edellytysten parantamista ja monista saavutetuista eduista luopumista.

Suomi tarvitsee liikettä eteenpäin. Kuten viisas Ilkka Suominen totesi joulun aikaan televisiossa, ne jotka haluavat pysäyttää kaiken, ne myös tuhoavat hyvinvointi-Suomen.