Puhe luonnonsuojelulain kansalaiskeskustelun avajaistilaisuudessa

Puhe Säätytalolla 23.10.2014

Hyvät kuulijat,

ympäristöstä huolehtiminen ja luonnon suojeleminen on jokaisen suomalaisen tehtävä. Luonnon ja ilmaston voimme pilata vain yhden kerran. Oikeastaan kyse on tulevien sukupolvien asiasta: millaisen elinympäristön haluamme jättää lapsillemme.

Suomen kouluissa kasvaa sukupolvi, joka on – toivon ja uskon niin – ympäristötietoisempi kuin vanhempansa.

Ympäristönsuojeluun liittyy paljon vastakkainasettelua. Leimoja jaetaan helposti: joko olet ympäristöihminen tai et ole. Joko välität luonnosta tai ajat jotain ihan muuta asiaa. Joko välität luonnosta tai olet täysin välinpitämätön. Minä uskon, että tosielämä ei ole näin mustavalkoinen.

Uskon, että jokainen suomalainen on kiinnostunut ympäristön- ja luonnonsuojelusta.

Tuskin kenelläkään on mitään puhtaita vesistöjä, hyvää ilmanlaatua ja luonnon monimuotoisuutta vastaan. Päinvastoin. Valtaosa meistä haluaa tehdä ympäristötietoisia valintoja ja luonnonsuojelutekoja ja potee syyllisyyttä, jos ei arjen paineissa niihin aina pysty.

Ympäristön- ja luonnonsuojeluun liittyy paljon syyllisyydentunnetta ja syyllistämistäkin. Minusta kannattaisi keskittyä sen lietsomisen sijaan miettimään, miten voisimme helpottaa ympäristön ja luonnon kannalta hyvien tekojen tekemistä arjessa. Miten voisimme tehdä sellaista politiikkaa, joka tukee ihmisten halua osallistua luonnon monimuotoisuuden vaalimiseen ja joka tukee arjen ympäristötekoja.

Jokaisen suomalaisen on voitava kokea luonnonsuojelu omakseen. Tämä on tärkeää, jotta luonnonsuojelun tavoitteille saadaan laaja hyväksyttävyys. Ympäristöpolitiikka ja luonnonsuojelu on saatava pois marginaalista yhteiseksi asiaksi.

Hyvät ystävät,

on suuri ilo olla avaamassa luonnonsuojelulakia koskeva kansalaiskeskustelu. Asiantuntijat ovat arvioineet, että nykyinen lakimme kaipaa päivitystä. Maailma ja ihmisten käsitykset luonnonsuojelun tarpeesta, tavoitteista ja toteuttamiskeinoista voivat olla muuttuneet. Tuoreita näkemyksiä kaivataan.

Nykyinen luonnonsuojelulaki on lähes 20 vuotta vanha, ja siihen on tehty useita muutoksia. Lain ongelmia on selvitetty ympäristöministeriön tilaamana asiantuntijatyönä. Selvityksen mukaan merkittävimmät puutteet liittyvät luonnonsuojelulain toimivuuteen ja vaikuttavuuteen.

Luonnonsuojelulaki on yksi keskeisimmistä keinoista turvata arvokas luontomme. Lailla turvataan luonnon monimuotoisuutta etenkin rauhoittamalla luonnonsuojelualueita, kuten kansallispuistoja sekä suojelemalla luontotyyppejä ja eliölajeja. Luonnonsuojelulaissa on monia eri keinoja suojella luontoa ja sen ihmiselle tarjoamia hyötyjä. Lisäksi luonnonsuojelulaki huolehtii, että Suomessa toteutuu Euroopan unionin yhteisölainsäädäntö.

Kun tehdään uudistukselle pohjaa, on tärkeää miettiä, mitä asioita pyritään ratkaisemaan luonnonsuojelulain keinoin ja mitä voidaan kehittää muulla lainsäädännöllä. Lakien ja niiden soveltamisen yhteisvaikutus ratkaisee lopputuloksen. Luontoon liittyvien lakien on pelattava yhteen ja viranomaisilla on oltava selkeät toimivallan määrittelyt.

Ympäristöä koskevan lainsäädännön toimivuuteen vaikuttaa etenkin sen hyväksyttävyys. Viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta on saatu lupaavia tuloksia vahvistamalla vapaaehtoisuuteen perustuvia luonnonsuojelukeinoja. Vapaaehtoisuuteen perustuvilla keinoilla on pystytty hälventämään ympäristöasioihin liittyvää vastakkainasettelua ja lisättyä luonnonsuojelutavoitteiden hyväksyttävyyttä. Mikä tärkeintä, luonnonsuojelun tulokset ovat olleet esimerkiksi metsiensuojelussa kaikkien kiittelemiä. On saatu lisättyä vuoropuhelua eri toimijoiden välillä. Ministeriömme asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, ettei voimassa olevassa luonnonsuojelulaissa kuitenkaan ole merkittäviä kannustimia vapaaehtoisuuteen.

Myös luonnonsuojelun hallintoa, prosesseja ja byrokratiaa voidaan arvioida. Tähänkin asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota. Lain toimivuutta parantaisi, jos laissa säädetyt rajoitukset olisivat ymmärrettävämpiä ja täsmällisempiä.

Hyvät ystävät,

Ympäristöministeriö ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt lainsäädäntöhanketta, jonka alkuvaiheessa olisi ilman rajauksia kysytty suomalaisten näkemyksiä valmistelun pohja-aineistoksi. Olemme siis kaikki mukana uudessa tavassa tehdä lainsäädäntötyötä: avoimemmin, läpinäkyvämmin, kuunnellen ja osallistaen.

Tavoitteena on luonnonsuojelulain laaja tarkistaminen, ei sen kokonaisuudistus. Uudistusten laajuus riippuu aikanaan asetettavan lainsäädäntöhankkeen rajauksesta ja tuloksista. Hyvin paljon se riippuu myös tänään alkavasta kansalaiskeskustelusta. Kyse on joka tapauksessa hallituskauden ylittävästä työstä.

Kansalaiskeskustelu toivottavasti myös osaltaan kannustaa ihmisiä kiinnostumaan yhä enemmän luonnonsuojelusta.

Keskustelussa toivon hyviä ehdotuksia ja harkittuja perusteluita. Perusteluita voivat olla myös yksilölliset hyvät ja huonot kokemukset lain toimeenpanosta tai henkilökohtaisesta suhteesta luontoon. Erilaisten näkemykset auttavat tunnistamaan lain mahdollisia ongelmia ja ymmärtämään erimielisyyksien takana olevia todellisen elämän ongelmia. Sitä kuuluisaa maalais- ja kaupunkilaisjärkeä kaivataan siis nyt.

Uskon, että tämä uusi valmistelutapa tuo lisää arkikokemusta asiantuntijatyön rinnalle, uusia näkökulmia ja ajatuksia, joita ei ehkä muuten olisi huomattu.

Tämä tilaisuus on kansalaiskeskustelun avaus, joka toivottavasti aloittaa vilkkaan näkemysten vaihdon luonnonsuojelun tavoitteista ja keinoista. Kansalaiskeskustelulle on varattu aikaa kuusi viikkoa. Se, mikä tänään sanotaan tai jää sanomatta, on hyvä kaikkien kirjoittaa otakantaa.fi:n sivuille.

Tervetuloa kaikki mukaan talkoisiin!