Perinnöksi hyvin hoidettu Suomi

Itä-Häme 14.4.2014

Jyrki Kataisen lähtöpäätös oli inhimillisesti ymmärrettävä yllätys.

Hän sanoi haluavansa maistaa toisenlaista elämää, mennä elämässä eteenpäin ja tehdä tilaa uusille. Kymmenen vuotta puolueen puheenjohtajana, neljä valtionvarainministerinä, kolme pääministerinä. Osoittaa suuruutta lähteä silloin, kun ei vielä ole pakko.

Sitä paitsi Katainen ei ole lopettamassa politiikassa. Hän on poikkeuksellisen arvostettu suomalaispoliitikko kansainvälisesti ja tulee tekemään vielä hienon uuden uran EU-tehtävissä.

Se ei ole pakenemista. Kun tuntee, että on antanut itsestään kaiken, on oikeastaan velvollisuuskin lähteä. Muuten on riski, että jää paikoilleen.

Huomiota kannattaa kiinnittää lähdön ajankohtaan. Pääministeri laittoi itsensä – kaiken – peliin hallituksen kivikkoisen taipaleen vaikeimmaksi luonnehditussa neuvottelussa, maaliskuun lopun kehysriihessä. Ensin syntyi sopimus sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta yhdessä opposition kanssa. Tämän jälkeen edessä olivat neuvottelut valtiontalouden tasapainottamisesta ja valtionvelan taittamisesta sekä jo sovittuja rakenneuudistuksia tarkentavasta rakennepaketista. Julkinen velka nousee tänä vuonna yli sadan miljardin euron ja ylittää kaikki Euroopan unionin kasvusopimuksessa sovitut rajat. Tiedämme kaikki, että tulot eivät riitä kattamaan menoja.

Jyrki Kataisen johdolla hallitus oli tehnyt jo ennalta lähes viiden miljardin euron sopeutuspäätökset. Tiedossa oli, että jäljellä oli vain ikäviä ratkaisuja – niitä, joita kukaan ei halunnut.

Eduskuntaryhmästä käsin seurasin, kuinka pakettia neuvoteltiin yötä myöden monta päivää. Kaikista ei ollut vastuunkantajiksi. Vasemmistoliitto neuvotteli puolivillaisesti, koska oli jo päättänyt lähteä. Lopulta lähdön hetki koitti juuri sopivasti ennen iltauutisia, parasta katseluaikaa. Vaikea kuvitella, että tällainen show menisi ihmisille täydestä.

Kehysriihi tuotti vastuullisia päätöksiä. Uusista sopeutustoimista sovittiin yhteensä 2,3 miljardin euron arvosta ja etupainotteisesti siten, että jo ensi vuonna taloutta sopeutetaan veronkorotuksin ja menosäästöin 1,6 miljardilla.

Tärkeää on, että solmittu sopu kääntää velkaantumisen laskuun ja on uskottava niiden kansainvälisten arvioitsijoiden suuntaan, jotka päättävät korkotasostamme.

Eduskunta on käynyt tällä viikolla sopeutuspakettia läpi. Oppositiosta käsin yksittäisistä leikkauksista on vastustettu ainakin perusturvaetuuksien, ansioturvan, kehitysyhteistyön, perusväylänpidon, maatalouden, lapsilisän, yliopistojen, tutkimusmäärärahojen, taiteen ja kulttuurin, perusopetuksen, työvoimapalveluiden, sairasvakuutuksen ja lääkekorvausten leikkauksia.

Jos jokainen yksittäinen jollekin ryhmälle hankala säästö puretaan, mitä jää jäljelle? Kasvava velkataakka, yhä suuremmat paineet menosäästöihin ja veronkorotuksiin myöhemmin sekä rapistuva luottamus suomalaista hyvinvointilupausta kohtaan.

Nyt tehdyt päätökset todella kirpaisivat. Niitä ei kukaan halunnut – eikä niitä siksi ollut aiemmin tehty. Kun sairaus on vakava, myös lääkkeiden on oltava tehokkaita.

Muistutin välikysymyskeskustelussa käyttämässäni puheenvuorossani myös siitä, että jos meistä ei ole maksamaan velkaa, jonka olemme itse aiheuttaneet, maksajiksi joutuvat lapsemme.

Keskusteluissa kysyttiin arvovalintojen perään. Kataisen perinnöksi jää Suomi, jonka velkasuhde kääntyy laskuun ja jonka talous on kestävällä pohjalla.

Kun on tehnyt parhaansa, voi hyvillä mielin siirtää kapulan eteenpäin. Eduskunnan Kuppilassa on tavattu tällä viikolla helpottunut ja ratkaisuunsa tyytyväinen mies.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Hämeestä.