Mitä jää, kun Jyrki lähtee

Forssan Lehti 13.4.2014

Jyrki Kataisen lähtö oli yllätys – ja sitten taas ei ollut. Hän sanoi haluavansa maistaa toisenlaista elämää, mennä elämässä eteenpäin ja tehdä tilaa uusille. Kymmenen vuotta puheenjohtajana, neljä valtiovarainministerinä, kolme pääministerinä. Osoittaa suuruutta lähteä silloin, kun ei vielä ole pakko. Pitää osata myös luopua.

Jotkut ovat kysyneet, miksi hän jättää pääministerin tehtävät kesken. Rehellisyydestä, olen vastannut. Eduskuntavaalit lähestyvät, ja ihmisten on oikeus tietää, kuka johtaa puoluetta vaaleihin ja hallitusneuvotteluihin.

Toisaalta Jyrki ei ole lopettamassa politiikassa. Hän on poikkeuksellisen arvostettu suomalaispoliitikko kansainvälisesti ja tulee tekemään vielä hienon uuden uran EU-tehtävissä.

Se ei ole pakenemista. Kun tuntee, että on antanut itsestään kaiken, on oikeastaan velvollisuuskin lähteä. Muuten on riski, että jää paikoilleen.

Huomiota kannattaa kiinnittää lähdön ajankohtaan. Pääministeri laittoi itsensä peliin hallituksen maaliskuun lopun kehysriihessä, jota on luonnehdittu vaikean hallitustaipaleen vaikeimmaksi neuvotteluksi. Ensin syntyi sote-sopu yhdessä opposition kanssa. Tämän jälkeen edessä olivat neuvottelut valtiontalouden tasapainottamisesta ja valtionvelan taittamisesta sekä jo sovittuja rakenneuudistuksia tarkentavasta rakennepaketista. Julkinen velka nousee tänä vuonna yli sadan miljardin euron ja ylittää kaikki Euroopan unionin kasvusopimuksessa sovitut rajat. Tiedämme kaikki, että tulot eivät riitä kattamaan menoja.

Jyrki Kataisen johdolla hallitus oli tehnyt jo ennalta lähes viiden miljardin euron sopeutuspäätökset. Tiedossa oli, että jäljellä oli vain ikäviä ratkaisuja – niitä, joita kukaan ei halunnut.

Kehysriihi tuotti vastuullisia päätöksiä. Uusista sopeutustoimista sovittiin yhteensä 2,3 miljardin euron arvosta ja etupainotteisesti siten, että jo ensi vuonna taloutta sopeutetaan veronkorotuksin ja menosäästöin 1,6 miljardilla.

Oppositiosta käsin yksittäisistä leikkauksista on vastustettu ainakin perusturvaetuuksien, ansioturvan, kehitysyhteistyön, perusväylänpidon, maatalouden, lapsilisän, yliopistojen, tutkimusmäärärahojen, taiteen ja kulttuurin, perusopetuksen, työvoimapalveluiden, sairasvakuutuksen ja lääkekorvausten leikkauksia.

Jos jokainen yksittäinen jollekin ryhmälle hankala säästö puretaan, mitä jää jäljelle? Kasvava velkataakka, yhä suuremmat paineet menosäästöihin ja veronkorotuksiin myöhemmin sekä rapistuva luottamus suomalaista hyvinvointilupausta kohtaan.

Nyt tehdyt päätökset todella kirpaisivat. Niitä ei kukaan halunnut eikä niitä siksi ollut aiemmin tehty, muistutin, kun sain viikolla epäkiitollisen, mutta ensimmäisen kauden kansanedustajalle painavan tehtävän puolustaa hallitusta Kokoomuksen ryhmäpuhujana eli ensimmäisen puheenvuoron käyttäjänä välikysymyskeskustelussa, jossa oppositio pyrki kaatamaan hallituksen.

Jos meistä ei ole maksamaan velkaa, jonka olemme itse aiheuttaneet, maksajiksi joutuvat lapsemme. Kataisen perinnöksi jää Suomi, jonka velkasuhde kääntyy laskuun ja jonka talous on kestävällä pohjalla.

Kokoomus tulee saamaan hyvän, kokeneen, osaavan puheenjohtajan, valittiin sitten kuka tahansa esillä olleista vaihtoehdoista. Meidän tilanteemme on kiitollinen – valita hyvistä paras.

Kun on tehnyt parhaansa, voi hyvillä mielin siirtää kapulan eteenpäin. Eduskunnan Kuppilassa on tavattu tällä viikolla helpottunut ja ratkaisuunsa tyytyväinen mies.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on forssalainen kansanedustaja (kok).