Minne menet Suomen koulu?

Puhe Vanhan Koulun Killan juhlassa, Forssa 12.4.2014

Arvoisa juhlayleisö,

koulutuspolitiikassa eletään tällä hetkellä murroskautta. Muutokset koskevat suomalaisia varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Suurimmat uudistukset tulevat peruskouluun ja lukioon, mutta uusia tuulia puhaltaa myös varhaiskasvatuksessa sekä korkeakoulusektorilla.

Tavoitteena on lisätä lasten yhdenvertaisia mahdollisuuksia oppimiseen ja antaa nuorille välineet selvitä monimutkaistuvassa maailmassa. Korkeakouluja ja yliopistoja kannustetaan innovatiivisuuteen ja yhä läheisempiin työelämäkytköksiin.

Uudistuksia tämän maan koulusektorilla tarvitaankin. Viime marraskuussa monen koulutuspolitiikasta kiinnostuneen aamukahvit saattoivat mennä väärään kurkkuun, kun selvisi, että suomalaisten ysiluokkalaisten taso oppimistaso oli romahtanut. Sen jälkeen otsikoihin nousivat Pisa-tulokset, jotka osoittivat Suomen tippuneen päätutkimusalueella matematiikassa sijalle 12. Yhdeksässä vuodessa Suomi oli tippunut 10 sijaa. Esimerkiksi Viro oli noussut edellemme. Suomalaisten taitotaso oli laskenut myös lukutaidossa ja luonnontieteissä.

Vaikka tätä kehitystä oli osattu ennakoida ja myös muissa pohjoismaissa tilanne on ollut samanlainen, jonkinlainen kriisitietous heräsi.

Nyt helmikuussa käynnistettiin hanke, jonka tavoite on nostaa tulevaisuuden peruskoulu uuteen nousuun. Hankkeen avulla muun muassa ihmetellään PISA-tulosten heikkenemisen syitä, ja yritetään kaventaa tyttöjen ja poikien oppimistuloseroja.

Hyvä kuulijakunta,

peruskoulussa on tällä hetkellä on käynnissä mittava tuntijakouudistus. Uusi tuntijako esitellään vielä tämän vuoden aikana ja se tulisi voimaan vuonna 2016. Uudistuksessa on paljon hyviä elementtejä. Nyt muun muassa lisätään oppiaineiden välistä yhteistyötä ja monipuolistetaan kieliohjelmia. Juuri tällaista osaamista – laaja-alaista, ainerajat ylittävää ajattelua ja kielitaitoa – nuoremme tarvitsevat monimutkaistuvassa ja yhä kansainvälisemmässä maailmassa.

Myös politiikan näkökulmasta uudistus näyttää myönteiseltä. Suomaisten nuorten lähes olematonta kiinnostusta politiikkaan pyritään herättelemään historian ja yhteiskuntaopin opetuksen aikaistamiselle ja tuntimäärien lisäämisellä. Oppilaat pääsevät näin yhä nuorempana käsiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen keinoihin ja ymmärtävät syvemmin esimerkiksi talouden periaatteita. Tämä on erittäin hyvä suuntaus!

Draaman osuutta opetusmetodeissa lisätään. Draama on vuorovaikutteinen tapa opiskella esimerkiksi yhteiskunnallista vaikuttamista ja käydä arvokeskustelua.

Draaman lisääminen on osa hallitusohjelman tavoitetta, jolla pyritään vahvistamaan taito- ja taideaineiden opetusta ja liikuntaa. Tällä yritetään muun muassa lisätä oppilaiden viihtyvyyttä ja koulumotivaatiota. En tiedä, kuinka taideaineet ja liikunta onnistuvat lisäämään oppilaiden motivaatiota opiskella vaikkapa matematiikkaa tai äidinkieltä, mutta kaikkea on yritettävä, jotta peruskoululaistemme taso saadaan taas nousuun.

Peruskouluun liittyen nyt on käyty tiukkaa keskustelua oppivelvollisuusiän nostamisesta. Oppivelvollisuusiän nostaminen on ollut sosiaalidemokraateille tärkeä aloite. Itse en pidä oppivelvollisuusiän nostoa välttämättä ihanteellisimpana ratkaisuna syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemiseen. Mahdollisesti tehokkaampaa olisi kohdentaa tarkasti räätälöityjä toimia juuri niihin alle 4000 nuoreen, jotka eivät ole hakeutuneet tai päässeet lainkaan jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen.

Hyvät kuulijat,

Peruskoulun tuntijakouudistusta vielä enemmän keskustelua on viime kuukausina herättänyt lukion tuntijakouudistus. Lukion tuntijakoa on ollut paine päivittää, sillä edellinen on kymmenen vuoden takaa. Tuntijakoa koskeva esitys on parhaillaan lausuntokierroksella ja asiasta päätetään kevään kuluessa. Mahdolliset muutokset otetaan peruskoulun tavoin käyttöön vuonna 2016.

On hyvä, että tuntijakoa uudistetaan ja opiskelijoiden mahdollisuuksia erikoistua lisätään, sillä lukiolla ei ole varaa jäädä ajasta jälkeen. Lukio on ponnahduslauta korkeakouluihin ja työelämään ja jos lukio on ajastaan jäljessä, se heijastuu koko Suomen osaamiseen.

Lukio-opetusta on tarkoitus uudistaa ensinnäkin sähköistämällä ylioppilastutkinto ja edistämällä digitaalisia oppimisympäristöjä. Tuntuu, että oppilaat elävät koulussa täysin eri toimintaympäristössä kuin kotona, jossa digimaailma etenee harppauksin. Koulussa tapa hankkia tietoa, ratkaista ongelmia ja tuottaa tietoa tuntuvat välillä olevan vuosia jäljessä.

Ajat ovat muuttuneet sitten entisen lukion ja etenkin entisen oppikoulun. Yhä enemmän opiskelijat käyttävät esimerkiksi iPadeja koulussa. Ainakin Itä-Suomesta ja Jyväskylästä löytyy lukioita, joissa iPadit ovat olleet useamman vuoden oppimisen tukena. Digitalisoitumisen lisäksi myös oppimisyhteisöt ovat muuttuneet. Lukioissa ei enää ole luokkia. Opiskelijat valmistelevat itse oman lukujärjestyksensä. Päivät on jaettu koodeihin, joihin sijoitellaan oppitunteja. Niin sanotut luokat kokoontuvat vain kerran viikossa hetkeksi yhteen kuuntelemaan ryhmäohjaajaa. En tiedä, olisiko luokkapohjaisuus parempi esimerkiksi yhteisöllisyyden kannalta, mutta valinnanvapauden kannalta kurssipohjaisuus on ilmeisesti toiminut hyvin.

Vaikka digitalisoitumistavoite ja halu päivittää lukiota ovat tärkeitä, meneillään olevaan lukiouudistukseen ja erityisesti tuntijakouudistukseen liittyy myös suuria kysymysmerkkejä.

Lukiouudistusta valmistellut työryhmä on esittänyt kolmea vaihtoehtoa, joissa oppiaineiden valinnaisuuden aste vaihtelee aika tavalla. Yksi vaihtoehto alentaisi pakollisten kurssien määrää 12:lla, toinen kymmenellä ja kolmas kolmella nykyisestä.

Pidän vähän huolestuttavana, että suurimmat muutokset koskevat reaaliaineita. Yhden ehdotuksen mallissa opiskelijan olisi valinnaisuuden myötä mahdollista välttää esimerkiksi historian opiskelu. Tuntijakouudistuksen yksi tavoite on yleissivistyksen lisääminen. Nähdäkseni siihen tuskin päästään asettamalla historian opinnot täysin valinnaisiksi.

Nykylukiolaisilla on aivan erilaiset lähtökohdat lähteä koulun jälkeen jatko-opintoihin, työelämään tai maailmalle kuin muutama vuosikymmen sitten. Suomi on ennennäkemättömän vauras ja avoin. Nykynuorilla on paitsi taloudellisia mahdollisuuksia niin myös vapautta valita mitä erilaisimmista jatko-opinnoista tai työmahdollisuuksista. Diginatiivit löytävät verkosta valtavan määrän mahdollisuuksia, mistä valita.

Nyt valmistuvat ylioppilaat ovat syntyneet Suomen EU-jäsenyyden aikana. Heille Suomen kuuluminen Euroopan unioniin ja vapaat vaihto-opiskelumahdollisuudet ympäri Eurooppaa ovat arkipäivää. Juuri tällaisen valinnanvapauden, verkosta saatavan tietoähkyn ja kansainvälistymisen keskellä vankalla yleissivistyksellä ja historian tuntemuksella on mielestäni entistäkin tärkeämpi asema. Koulutuspolitiikan myllerryksessä, etenkin lukiossa, olisi hyvä muistaa, että uudistuksia tarvitaan, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Yleissivistystä ei saa romuttaa.

Arvoisat kuulijat,

peruskoulun ja lukion lisäksi muutoksen tuulia eletään korkeakoulusektorilla. Ammattikorkeakoulujen nykyisestä järjestelmästä luovutaan, ja ammattikorkeakouluista muodostetaan itsenäisiä, osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä. Valtio vastaa jatkossakin koulujen perusrahoituksesta, mutta muutoin ammattikorkeakouluille mahdollisestaan aktiivisempi varainkeruu. Suunnitelmissa on myös lähivuosina järjestää vastinrahoituskierros valtion puolelta. Tänä vuonna on myös tehty ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen kehittämistä koskeva hallituksen esitys. Sillä pyritään luomaan aiempaa paremmin työelämän vaatimuksia vastaava tutkintorakenne.

Yliopistossa järjestelmä muutettiin jo vuonna 2010, jolloin yliopistoista tuli autonomisia niin hallinnollisesti kuin taloudellisestikin. Tämä uudistus on tuottanut hyviä tuloksia. Valtio on rahoittanut yliopistoja suhteessa yliopistojen keräämään omarahoitukseen ja yritykset ovat lähteneet reippaasti tukemaan yliopistoissa tehtävää tutkimusta ja kehitystä. Tällainen rahoituskierros on jälleen luvassa. Uudella järjestelmällä lisätään yliopistojen ja elinkeinoelämän yhteyksiä.

Hyvät ystävät,

Samalla kun joudumme tekemään ahtaissa talousraameissa kipeitä leikkauksia julkiseen sektoriin, koulutuksesta ei mielestäni kannata leikata. Koulutuksessa on tulevan kasvun eväät.

Vahvan peruskoulutuksen ja jatko-opintojen merkitys pienelle pohjoiselle kansalle ei ole muuttunut itsenäisyytemme alkuajoista tähän päivään. Sen merkitys on aina ollut korvaamaton, koska Suomi menestyy osaamisella. Meillä ei ole halpaa työvoimaa eikä öljylähteitä, mutta meillä on osaavaa väkeä. Taloudellisesti vaikeinakin aikoina tulisi siksi turvata korkeakoulujen edellytykset tasokkaaseen tutkimukseen. Koulutuksesta leikkaaminen on pois tulevaisuudesta.

Laadukas opetus varhaiskasvatuksesta peruskouluun ja toisen asteen opinnoista korkeakoulu-opintoihin luo osaamiselle vahvan pohjan. On hyvä, että opetussuunnitelmia päivitetään ja koulutuspolitiikkaa uudistetaan, mutta laajasta yleissivistyksestä ei saa tinkiä. Nykyään tarvitaan yhä enemmän luovuutta, kriittistä ajattelua ja ongelmien ratkaisukykyä mutta myös syvällistä yhteiskunnan ja historian tuntemusta sekä muiden reaaliaineiden ymmärrystä.

Koulutus on aina kannattava investointi, oli kyse varhaiskasvatuksesta, peruskoulusta tai huipputason tutkimuksesta. Koulutukseen ja sivistykseen tulee panostaa, jotta yhteiskuntamme menestyy.