Entä jos ja sitten kun – pari sanaa Lounais-Hämeen tulevaisuudesta

Forssan Lehti 18.8.2013

Viikko on ollut suurten uutisten täällä Lounais-Hämeessä. Aamun lehti teekupposen äärellä on herättänyt paljon ”entä jos” –kysymyksiä. Onko meillä homma täällä hallussa ja omissa käsissä vai ajelehdimmeko vain riippuvaisina valtionosuuskehityksestä, työttömyyden kehityksestä ja valtiovallan sote-linjauksista? Onko Forssan seudun kohtalo yrittää pärjätä vai voisimmeko jopa koittaa menestyä?

Kun verotulot heikkenevät, valtionosuusleikkaukset alkavat purra, muuttovirta etelään kiertää Lounais-Hämeen ja väestörakenteen muutos kasvattaa perusturvan menoja, on niin kovin helppo syyttää muita. Jos vain hallitus olisi toisenlainen, jos vain kakkostie olisi moottoritie, jos vain tänne eksyisi muutama iso teollinen työllistäjä.

Haluamatta yhtään enempää provosoida kuin on ihan pakko, kysyn, mitä kunnanjohtajat tuntevat voittavansa sillä, että hidastavat yhteisen hyvinvointikuntayhtymän perustamista. Riskit ovat kovat siinä pelissä, kun uhkana on, että tänne rakennettu tehokas terveydenhuollon kuntayhtymä ei ehdi laajeta myös sosiaalipalvelut kattavaksi hyvinvointikuntayhtymäksi ja joudumme Hämeenlinnan renkikunnaksi. Se olisi kova hinta ylpeydestä.

Sama koskee seudun yrityksiä kartoittavaa Harava-hanketta, jolle Tammela ja Jokioinen käänsivät selkänsä. Edellisellä kierroksella Harava löysi seudullemme uusia työpaikkoja. Emmekö me niitä juuri tänne kaivanneet? Yrittäjien hämmästely on ymmärrettävää. Kuinka Lounais-Hämeellä on varaa hukata mahdollisuuksia – jättää kysymättä, mitä yrittäjilleen kuuluu?

Olisiko mieluummin aika ottaa harava kauniiseen käteen ja ryhtyä etsimään, mitä voisimme tehdä yhdessä sen hyväksi, että Lounais-Häme olisi jotain muuta kuin kasa potentiaalisia tulevaisuuden kriisikuntia? Ei kannattaisi jäädä ottelemaan paikallisliigassa, kun tosiasialliset vastustajat ovat valtakunnallisia – tai vielä kauempana.

Koijärven koulupäätös oli iso ja kuumensi tunteet. Virkamiesten madonluvut kaupungin taloudesta ovat synkkää kuultavaa eikä niitä voida ylioptimistisilla olankohautuksilla ohittaa. Koulupäätös on vilpitön ilonaihe pohjoisforssalaisille. Samaan aikaan on hyväksyttävä, että se on jostain muusta pois. Positiivista on, että naapurikunnissa asti on huomattu, että Forssa panostaa myös kyliinsä ja maaseutuunsa. Toivottavasti uusi ekokoulu ja pohjoisen Forssan talkoohenki toimivat tulevaisuudessa yhtenä seudun vetovoimatekijänä ja houkuttelevat myös naapurit miettimään jatkossa esimerkiksi kouluverkkoa seudullisesti.

Yhä useammin toripuheissa kuulee ”sitten kun”. Taidamme kaikki tietää, että jonain päivänä olemme yhtä yhteistä kuntaa. Ehkä sitten kun uusi päättäjäsukupolvi alkaa nähdä yhteisen maalin.

Sitä ennen on otettava ilo irti yhteistyöstä. Ehdimme jo uuden kaupunginjohtajan Sami Sulkon aloitteesta sopia elvyttävämme vanhan käytännön, jossa seudun kansanedustajat ja kuntajohtajat tapaavat säännöllisesti. Lisäksi terästämme parhaillaan seudun yhteistä edunvalvontaa kokoamalla kuntien kärkihankkeet yhteiselle paperille.

Ei niin kovin yllättävää, että näistä tavoitteista kovin moni on yhteinen.

Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on forssalainen kansanedustaja (kok).