Tulevaisuus on uteliaiden

Hämeen Sanomat 19.7.2013

Vain muutama sata vuotta sitten Suomi oli yksi Euroopan köyhimmistä maista. Viime vuosisadalla tehtiin huimia luokkanousuja. Tuli peruskoulu ja tasa-arvoisti mahdollisuuksia. Ymmärrettiin, että Suomi on niin pieni, että se tarvitsee ihan jokaista: ensin sodissa ”samassa veneessä”, sitten yhteiskunnan ja kasvun rakentamisessa.

Nyt olemme yksi maailman kehittyneimmistä – vauras, turvallinen, tasa-arvoinen Suomi. Keskimäärin suomalaisilla menee taloudellisesti todella hyvin. Kun bruttokansantuote asukasta kohti oli 1990-luvulle tultaessa 17 500 euroa asukasta kohti, 2010 se oli jo 33 000 euros eli lähes kaksinkertainen. Terveydenhuoltoa, koulutusta, tasa-arvokysymyksiä, ympäristönsuojelua, turvallisuutta ja korruption vähäisyyttä koskevissa mittauksissa Suomi on maailman kärkitasoa. Kehitys 1800-luvun lopun Suomesta nykyhetkeen on suoranainen ihme.

Meistä tuli yksi maailman menestyneimmistä maista. Hyvinvointivaltio.

Suomessa hyvinvointivaltiolla on laaja kannatus. Tulkinnat sen sisällöstä voivat olla erilaisia, mutta sen merkitys sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja turvallisuuden perustana sekä köyhyyden torjujana tunnustetaan laajasti. Poliittiset puolueet laidasta laitaan ilmaisevat tukensa hyvinvointivaltiolle. Kuitenkin keskustelua käydään siitä, miten hyvinvointivaltiota voidaan ylläpitää ja kenelle yhteiskunnan tukea tulisi ohjata.

Hyvinvointimenojen osuus bruttokansantuotteesta kasvaa jatkuvasti. Vastaisuudessa erityisesti eläkkeistä, terveydenhoidosta ja pitkäaikaishoidosta aiheutuvat kulut kasvavat. Myös pelko kyvystämme ylläpitää hyvinvointivaltiota kasvaa.

Suomessa tulevaisuudesta puhutaan usein huolestuneeseen sävyyn: teollisuuden rakennemuutos, ikärakenteen muutos, julkisen talouden kestävyysvaje, eläkekriisi, meistä pitkälti riippumaton Euroopan epävakaus.

Sain keskiviikkona politiikan kuumassa kesätapahtumassa SuomiAreenalla arvokkaan tilaisuuden osallistua keskusteluun, jossa kohtasivat ”kasarit ja konkarit”, eduskunnan nuoremman sukupolven kansanedustajat ja kaiken nähneet konkariedustajat.

Pääsin kiittämään konkareita nimeämällä yhden heidän aikaisensa saavutuksen. Valitsin koulutuksen. Suomalainen peruskoulujärjestelmä mahdollistaa sen, että -tulitpa millaisesta perheestä tahansa – jokaisella on mahdollisuus kouluttautua, päästä niin eteenpäin ja vaikuttaa näin oman elämänsä suuntaan. Laadukkaan peruskoulujärjestelmän Suomessa vanhempien koulutustaso vaikuttaa keskimääräistä vähemmän lasten koulumenestykseen.

Pääsin myös haastamaan presidentti Tarja Halosta hyvnvointivaltion tulevaisuudesta. Valtionvelka kasvaa, palvelutarjotin paisuu. Pelkästään sosiaalimenot ovat nelinkertaistuneet vuodesta 1980. Onko meillä tähän varaa?

Ajattelen, että mikään kestävyysvaje, kilpailukykykriisi, Euroopan talouden yskiminen tai hitaan kasvun skenaario ei uhkaa meitä yhtä paljon kuin se, että jäämme tähän. Liika tyytyväisyys, kehityksen pysähtyminen ja toisaalta kyvyttömyys tehdä tarvittavia, kipeitäkin päätöksiä ovat suurin tulevaisuudenuhkamme.

Uskon, että hyvinvointivaltion tulevaisuus mitataan suomalaisten ahkeruudella. Maailman mahdollisuudet ovat enemmän avoinna kuin koskaan. Hämäläisestä kyläkoulusta ponnistava voi opiskella Harvardin huippuluennot netistä tai opetella matematiikkaa hedge-rahaston analyytikon sukulaislapsille lataamasta opetusvideosta Youtubesta. Tieto ei enää samalla tavalla maksa, ei ole pakollisia lukukausimaksuja sivistykseen.

Menestyäksemme tarvitsemme sellaista osaamista, mitä ei ole muilla. Tulevaisuuden peruskoulun suurin haaste on, miten ruokimme uteliaisuutta. Miten motivoimme kiinnostumaan maailmasta?

Pieni Suomi pärjää jatkossakin vain sillä, että jokainen tuntee olevansa tarpeellinen. Meitä on niin vähän, että ei ole varaa päästää hukkaan yhtään ajatusta tai tekevää kättä. Se vaatii lupauksen siitä, että omalla tekemisellä, työllä, ahkeruudella tai lahjakkuudella voi vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa – jopa menestyä.

Mikä minusta tulee isona? Voiko minusta tulla mitä vaan? Siitä, miten pieni tyttö tai pieni poika tähän vastaa, riippuu Suomen tulevaisuus.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Hämeestä.