Alkoholilla osuutta asiaan

Nykypäivä 19.4.2013

Sen olen aina tiennyt, että meillä on kansallinen alkoholiongelma, josta on vaikea puhua. Mutta että siitä ei puhuta edes tilastoissa? Suomessa nimittäin kukaan ei ole virallisesti työkyvytön alkoholin takia. Sen sijaan huolestuttavan moni suomalainen on masentunut. Työkyvyttömiä masentuneita on yhä enemmän. Noin 25 000 suomalaista jää pysyvästi eläkkeelle vuosittain työkyvyn menetyksen takia. Mielenterveysongelmat ovat yleisin syy. Kaikkiaan noin 260 000 suomalaista on työkyvyttömyyseläkkeellä. Neljäsosassa diagnooseista vuonna 2011 oli kyse masennuksesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Pekka Puska arvioi tällä viikolla, että masennuksen lisääntyminen työkyvyttömyyden syynä voi itse asiassa liittyä suomalaisten lisääntyneeseen juomiseen. Kaikki masennuksesta kärsivät eivät tietenkään ole alkoholisteja. Mutta kun halutaan sanoa, että ihmisellä on alkoholiongelma, kirjataan, että masentaa. Mahdollisesti näin onkin. Masennus ajaa juomaan, ja toisaalta tuore tutkimus vahvistaa, että on toisinkin päin. Runsas alkoholinkulutus johtaa noin 15 prosentilla käyttäjistä vakavaan masennukseen. Erityisesti Suomen olosuhteissa tällä yhteydellä on iso vaikutus. Aikuisista melkein kaikki (noin 90 prosenttia) käyttävät alkoholia, suurkuluttajia arvioidaan olevan 300 000–600 000.

Olisiko jo aika alkaa puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Palvelisi varmasti sekä alkoholiongelmaista asiakasta että yhteiskuntaa, jos työkyvyttömyyslausuntoon ja sitä kautta tilastoihinkin kirjattaisiin alkoholin käytön ongelmat. Silloin olisi toivoa, että hoitoakin saisi syyhyn eikä seuraukseen. THL arvioi myös, että alkoholin nostaminen työkyvyttömyyden syyksi voisi myös johtaa parempaan alkoholipolitiikkaan.

Tosiasia on, että jos haluamme löytää keinoja pidentää työuria keskivaiheilta, meidän on löydettävä keinoja puuttua alkoholin ongelmakäyttöön. Mieluiten tietysti mahdollisimman vaikuttavia keinoja. Poliittiset avaukset oluen laimentamisesta tai alkoholin mielikuvamainonnan kielloista tuntuvat vievän keskustelua vain kauemmas. Suuri yleisö hermostuu, vaikuttavuus unohtuu.

Tarvitsemme paitsi paljon ja rehellisempää keskustelua alkoholista, myös ihmisten omaa vastuuttamista terveydestään ja työhyvinvoinnistaan. Irwinin ”juoppolallit katuojista” pystymme jokainen tunnistamaan, mutta tiedostammeko, mikä vaikutus yleiskuntoon, jaksamiseen, fiilikseen ja työtehoon on viinin toistuvalla tissuttelulla iltaisin hyvässä seurassa. Kuinka paljon vähemmän työuupumusta, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkepäätöksiä meillä olisi, jos alkoholilla olisi vähemmän ”osuutta asiaan”?

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Hämeestä ja eduskunnan
sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen.