Koulutusvienti kompastelee kotimaisiin esteisiin

Nykypäivä 15.3.2013

Suomalaista osaamista myydään maailmalle paperikoneina, kännyköinä, vihaisina lintuina, vedenpuhdistamoina. Maailmantähdet jonottavat suomalaisen Sakari Oravan vastaanotolle Turkuun operoimaan akillesjänteensä. Ilahdumme, kun astumme lomareissuilla Koneen hissiin.

Tähtäämme monilla aloilla maailman parhaiksi, mutta kilpailu on kovaa. Osuutemme maailmanmarkkinoista, eli vientimme, on supistunut. Hukattuihin mahdollisuuksiin ei olisi nyt varaa.

Hyvistä yrityksistä, puheista ja valtuuskunnista huolimatta emme ole onnistuneet vieläkään myymään maailmalle kunnon mittakaavassa sitä, missä olemme monia muita edellä. Emme ole onnistuneet kaupallistamaan suomalaisen osaamisen ydintä, koulutusta.

Ongelma on kompleksisessa suhtautumisessa koulutuksen maksuttomuuteen. Meille suomalaisille kotimainen maksuton koulutus on iso arvo, mahdollisuuksien tasa-arvon perusta. Vaikka sitä ei mikään uhkaa, emme ole uskaltaneet periä maksua edes niiltä, jotka tulevat rajojemme ulkopuolelta ja tarjoaisivat rahaa. Perimme maksua jopa syöpähoidoista, mutta emme koulutuksesta.

Kun Suomeen muutama vuosi sitten luotiin koulutusvientiä mahdollistavaa lainsäädäntöä, korkeakoulut lähtivät innokkaasti liikkeelle. Uusille rahalähteille oli yliopistouudistuksen, pienenevien ikäluokkien ja niukkenevien resurssien myötä kysyntää.

Lainsäädännöllä luotiin mahdollisuus myydä tilauskoulutusta, mutta tiukoin ehdoin. Opiskelijoilta ei saa periä maksua. Yksittäisiä tutkintoja ei saa myydä.
Todellinen alusta koulutusviennin kasvulle jäi torsoksi. Korkeakoulut ja harvat alalla toimivat yrittäjät ovat raportoineet muun muassa seuraavia käytännön ongelmia ja lainsäädännön puutteita:
Maksullinen, myytävä tilauskoulutus kilpailee maksuttoman kotimaisen tarjonnan kanssa. Miksi joku maksaisi jostain, jonka saa myös ilmaiseksi?
Laki mahdollistaa maisteritutkintojen myynnin, mutta kysyntää olisi kehittyvissä maissa enemmän kanditasoiselle opetukselle. Suomalaiset voisivat kouluttaa maailmalle huutavaan kysyntään esimerkiksi sairaanhoitajia ja insinöörejä.

Maailmalla ei ymmärretä suomalaista ”tilauskoulutuksen” ideaa, sillä se on kummajainen. Kiinalainen kumppani ei käsitä, miksi he tilattuaan koulutusta eivät voisi periä siitä maksua opiskelijoiltaan. Suomalaiset myyjät taas pelkäävät, miten pitkälle heidän vastuunsa ulottuu, jos ostaja kuitenkin perii maksua ”mutkan takana”.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu koulutusviennin edistämiseen. Koulutus on ollut esillä vienninedistämismatkoilla, perustaa on luotu ja maineemme on kasvanut.
Tarvitaan vielä kaksi tekoa. Säädetään mahdollisuus periä lukukausimaksuja EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoita, kuten ovat jo tehneet kaikki Euroopan maat Norjaa ja Islantia lukuun ottamatta. Lisäksi puretaan muut lainsäädännölliset esteet koulutusviennin tieltä.

Onnistuminen tuo Suomeen vientituloja. Korkeakoulut voivat käyttää lisätulot laadun kehittämiseen. Parhaimmillaan hyvä kiertää suomalaiselle yliopistolle, opiskelijoille ja jälleen yhteiskunnan käyttöön. Opiskelijat voisivat perustellusti vaatia enemmän opetukselta, josta joku maksaa. Laadusta, maineesta ja opiskelijoilta saadusta palautteesta tulee korkeakouluille kilpailuvaltti.

Ratkaisuja tarvitaan jo ensi viikolla kehysriihessä. Esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, jopa naapurissa Venäjällä, otetaan päätähuimaavin askelein – ja resurssein – länsimaita kiinni osaamisessa.

Etumatkaa on, mutta ei varaa jäädä katselemaan vierestä.

Sanni Grahn-Laasonen
Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja Hämeestä.