Presidentti myy Suomea maailmalle

Nykypäivä 8.2.2013

Suomi tarvitsee edelleen presidentin. Arvojohtajan kotikentälle ja ”myyntitykin” maailmalle. Kumpikaan rooli ei ole vähäinen.

Presidentin valtaoikeuksista herää keskustelu tämän tästä. Joku aina pahoittaa mielensä viran puolesta tai ihan vakavissaan, jos presidentti lipsahtaa puhumaan asiasta, joka ei suoraan ole hänen vallassaan. Välillä ollaan valmiita lakkauttamaan koko instituutio turhana, vaikka ei ole vuottakaan siitä, kun kansa äänestämällä osoitti sen tärkeyden.

Vahvan vallankäyttäjäpresidentin aika on ohi. Suomesta on tullut moniäänisempi. Parlamentarismin vahvistuminen on ollut luonnollinen tie. Kasvukipuja uuteen aikaan on ollut korkeintaan niillä, joilta se on ollut henkilökohtaisesti pois.

Presidentin tehtävästä on tullut seremoniallisempi. Eikä sitä roolia kannata vähätellä.

Euroopan unionista on tullut meille kotikenttä, jossa yhteistyö on hyvin käytännöllistä ja arkipäiväistynyttä. Sen pyörittämiseen tarvitaan yhä vähemmän seremonioita, yhä enemmän tekemistä.

Toisaalta maailmanpolitiikan ja -talouden voimasuhteiden muutos on tuonut Suomelle uusia mahdollisuuksia ja kasvusuuntia. Monissa Aasian maissa ja yhä myös esimerkiksi naapurissa Venäjällä hierarkinen, keskushallintokeskeinen yhteiskuntajärjestys ulottuu myös ulkomaankauppaan. Näissä maissa asiat tuppaavat sujumaan, kun riittävän korkealla tasolla puristetaan kättä.

Kilpailemme kansakuntana yhä kovemmin parhaista osaajista ja yrityksistä. Mielikuvilla on iso merkitys, kun pääomasijoittaja miettii, mihin rahansa laittaa, tai kun lahjakas kiinalainen nuori valitsee Euroopasta opiskelumaansa.

Tarvitsemme ”myyntimiestä tai -naista”, joka edustaa maatamme, solmii kontakteja, avaa yrityksille ovia, tapaa maailman vaikutusvaltaisimpia ihmisiä, esiintyy kansainvälisessä mediassa, kutsuu Suomeen korkean tason vieraita ja kansainvälistä mediaa.

Kotimaassa tarvitsemme presidentin, joka pitää isoja puheita. Presidentin, joka on päivänpoliittisen väännön yläpuolella ja joka pystyy herättämään arvopohjaista keskustelua ilman, että joku kysyy, mitä tästä on hallitusohjelmassa.

Presidentti Sauli Niinistön monet tähänastiset teot, viimeisimpänä puhe valtiopäivien avajaisissa, osoittavat, että hän on sopeutunut uuden ajan presidentin rooliin ja valtaoikeuksiin hyvin. Ei ole tarvinnut taistella lautasista, arvovalta tulee teoista. Tilalla on rakentava ja yhteistyökykyinen ote ulkopolitiikan johtamisessa, vahvat arvojohtajan avaukset ja tyylikäs edustaminen ulkomailla.

Ei ole ihme, että Mikael Jungnerille tuli kiire esittää presidentti-instituution alasajoa juuri nyt.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja, joka ennen eduskuntaan nousua työskenteli ulkoministerin kabinetissa.