Elävä elämä ei tottele tilastoja

Etelä-Suomen Sanomat 20.12.2012

Työmarkkinoilta katoavat työpaikat, joihin ei tarvita koulutusta tai ammattiosaamista. Ilman koulutusta nuoren riski jäädä työttömäksi ja syrjäytyä kasvaa. Koulutus on edelleen ja yhä enemmän nuorelle paras tulevaisuudenturva.

Hallitus rakentaa parhaillaan koulutustakuuta, jotta jokainen peruskoulunsa päättävä nuori saisi opiskelupaikan. Päijät-Hämeessä on Tilastokeskuksen mukaan suhteessa eniten sellaisia nuoria, jotka eivät peruskoulusta päästyään jatka missään tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Ongelma on myös koulutuksen keskeyttäminen.

Hallitus esittää toisen asteen ammatilliseen koulutukseen valtakunnallisesti 7 350 aloituspaikan vähentämistä, koska peruskoulunsa päättävien nuorten määrä vähenee. Samalla paikat jaetaan alueellisesti uudelleen. Leikkaukset kuulostavat hurjalta, mutta tosiasiassa tarjonta suhteessa ikäluokan kokoon paranee. Leikkauksia keventää nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka lisää opiskelumahdollisuuksia ilman tutkintoa jääneille.

Häme on joutumassa aloituspaikkaleikkurissa koville. Pelkäämme, että väärin kohdennettuina leikkaukset uhkaavat vuoden alusta voimaan astuvaa nuorisotakuuta. Elävä elämä ei tottele tilastoja. Nuorten toiveet, elämäntilanteet ja tulevaisuudensuunnitelmat eivät alistu matematiikalle eivätkä tunne maakuntarajoja.

Hämeessä on paljon valtakunnallista koulutustarjontaa eli linjoja, joihin hakeutuu opiskelijoita ympäri Suomea, ei ainoastaan maakunnan sisältä. Esityksessä valtakunnallinen koulutus on laskettu seudulliseen kiintiöön.

Riskinä on, että ensin ajetaan alas toimivaa ammatillista koulutusta, josta nuoret työllistyvät kohtuullisen hyvin, ja tämän jälkeen rakennetaan aikuisille nuorille osaamisohjelman nimissä samaa koulutusta uudelleen. Tällainen juoksujärjestys voi pahimmillaan johtaa siihen, että alueilla ajetaan alas epäsuosittuja aloja, joilla on suurin tulevaisuuden työvoiman tarve ja parhaat työllistymisnäkymät.

On välttämätöntä, että ikäluokkaleikkuri ja osaamisohjelman lisäpaikkojen kohdennukset tiedetään alueilla samaan aikaan. Nyt esitettyjä aloituspaikkaleikkauksia on tarkasteltava uudelleen. Koulutuksen jälkeinen työllistyminen tulee olla kohdennuksen ensisijainen kriteeri. Koulutetaan töihin, ei kortistoon!

Lisäksi alueellisissa laskelmissa on otettava huomioon alueen yleinen kouluttautumisaste, ei ainoastaan nuorisoikäluokan koko. Koulutusta mitoitettaessa on kuunneltava elinkeinoelämän tarpeita, sillä yrityksissä ovat tulevaisuuden työpaikat ja yritysten menestys ratkaisee myös Hämeen kuntien tulevaisuuden.

Pelkona on myös, että ammatillisen koulutukseen valmentavat ammattistartit muuttuvat kuntien rahoittamiksi kymppiluokiksi, koska ammatillisella puolella paikkamäärä on kiintiöity, mutta kymppiluokilla ei. Ammatillinen valmennus on osoittautunut vaikkapa ”kouluallergisille nuorille” toimivammaksi kuin peruskoulun numeroiden korottelu. Monelle nuorelle oppisopimuskoulutus voisi olla paras vaihtoehto, mutta nykyinen oppisopimuskoulutus on muodoltaan liian raskas sekä nuorelle että kouluttajalle – siksi tekemällä oppimista on kehitettävä.

Tärkeintä on rakentaa järjestelmä, jossa jokainen nuori saa toivoa, tulevaisuudennäkymiä ja jalan työelämän ovenväliin.

Tarja Filatov
Kansanedustaja (sd), eduskunnan työelämävaliokunnan puheenjohtaja

Sanni Grahn-Laasonen
Kansanedustaja (kok), eduskunnan työelämävaliokunnan jäsen