Mitä sitten, kun lapset kasvavat isoiksi?

Nykypäivä 23.11.2012

Viikon uutisvirrasta poimittua: Suomalaiset nuoret naiset tekevät vähemmän töitä kuin 1980-luvulla. Miten annoimme tämän tapahtua, siskot?

Suomalaisella yhteiskunnalla on paljon tasa-arvosaavutuksia, mutta pienten lasten hoivassa olemme kaukana siitä. Erilaisten tasa-arvobarometrien mukaan 90 prosenttia naisista ja miehistä on sitä mieltä, että miesten tulisi osallistua nykyistä enemmän lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Jos mitataan perhevapaiden jakautumista, teoissa tämä ei näy. Vanhempainvapaalle jää isistä alle neljä prosenttia, jos isäkuukautta ei lasketa. Kotihoidontuella kitkuttelevia isiä saa todella hakea. Olemme perhevapaiden jakautumisen suhteen tasa-arvoisia 200 vuoden päästä, jos näillä kehityskäyrillä jatketaan. Kyse ei ole yksin perhevapaista, vaan kodin rooleista laajemminkin. Myös kotityöt jakautuvat tasaisemmin niissä perheissä, joissa myös mies osallistuu lasten hoivaan.

Monessa ystäväperheessäni on tehty se looginen ja ymmärrettävä valinta, että äiti jää kotiin, koska se on perheelle taloudellisesti järkevämpää. Samaan aikaan näin tulee myös olemaan, elleivät perinteiset rakenteet murru.

Pitkät poissaolot työelämästä heikentävät kiistattomasti äitien palkka- ja urakehitystä. Myös naisten työeläke on keskimäärin pienempi kuin miehillä. Tilastot kertovat myös, että pitkille perhevapaille jäävät useimmiten ne naiset, joiden työelämäasema on valmiiksi heikompi. Ei ole voimassa olevaa työsuhdetta, johon palata, tai koulutustaso on alhaisempi. Aikoinaan naiset taistelivat joukolla tiensä työelämää osin siksi, jotta he työllä hankkivat ja saivat itsenäisyyttä ja taloudellista riippumattomuutta. Mikä on pitkään perhevapailla olleen, työelämästä vähän kokemusta hankkineen, matalasti koulutetun naisen asema esimerkiksi tämän päivän avioerotilanteessa?

Kaikesta tästä huolimatta en ole ajamassa naisia pakolla töihin. Tilastoista viis, perheet tarvitsevat valinnanvapautta ja ovat omien tilanteidensa parhaita asiantuntijoita. Perhevapaajärjestelmän on oltava riittävän monipuolinen ja lasten hoitovaihtoehtojen mahdollisimman laadukkaita ja joustavia, jotta erilaiset valinnat tulevat ihan oikeasti mahdollisiksi.

Pääministeri Kataisen aloite osa-aikatyön mahdollistamisesta pienten lasten vanhemmille oli kokoomuslaista ajattelua parhaimmillaan. Lisätään perheiden valinnanvapautta, lisätään vaihtoehtoja, helpotetaan lapsiperheiden arkea, lisätään työn tarjontaa, parannetaan naisten työelämäasemaa ja edistetään tasa-arvoa.

Jyrki ei puhunut pakosta mitään. Ei mitään.

Parasta keskustelunavauksessa oli se, mitä siitä seurasi. Keskustelu. Lapset kasvavat lopulta isoiksi. Äideillä on pitkienkin perhevapaiden jälkeen tiedossa työuraa vuosikymmenkaupalla – työurien pidentämisen ja väistämättömän eläkeiän korottamisen jälkeen vielä enemmän kuin heidän omilla äideillään oli.

Omien valintojen merkitystä on hyvä miettiä ennemmin kuin myöhemmin.

Toisaalta, hiljattain äidiksi tulleella ystävälläni oli kyllä ihan hyvä pointti. Kun vauva syntyy, ei perheessä mietitä kansantaloutta eikä juuri omia työuriakaan. Päällimmäisenä on mielessä, mitä pieni ihminen tarvitsee.

Sanni Grahn-Laasonen

Kirjoittaja on Kokoomuksen kansanedustaja ja eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen.